Vappulan Karhuhali
|
"Karski"
s. 26.05.2020, Suomi suomenhevonen, ori punarautias, 162 cm VH20-018-0747 kasv. Vappulan Kartano om. Myrskylä, VRL-08179 yleispainotteinen, Helppo A / 110cm |
♡ 20.09.2020 palkittu Suomenhevosvarsojen laatuarvostelussa palkinnolla SV-II (56,5p.)
♡ 31.12.2020 palkittu Joulukuun kantakirjaustilaisuudessa palkinnolla KTK-III (67p.)
♡ 31.12.2020 palkittu Joulukuun kantakirjaustilaisuudessa palkinnolla KTK-III (67p.)
Whatsapp kävi kuumana, kun viestittelin Vappulan Kartanon omistajan Elli Liekkiharjun kanssa. Miehistä tietenkin, mistäs muustakaan. Tai lähinnä niiden puutteesta, jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Viimeisin suhteeni kariutui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan ja käsiin jäi vain minuun leimautunut suomenpystykorva ja alati lisääntyvä kyynisyys vastakkaista sukupuolta kohtaan. Tässä iässä kaikki varteenotettavat olivat joko varattuja tai noh... eivät varteenotettavia vaihtoehtoja.
"Eipä Nallellakaan kyllä vahvasti mene", totesin ääniviestiin, jonka taustalla keväthormoneissaan tohiseva Karhunpoika kailotti koko maailmalle miehisyyttään. "Haluja olisi, mutta kun ei meidän tammoista löytynyt sille tänä vuonna sopivaa morsiota."
"Astutetaan Tähti sillä", Elli heitti sivulauseessa. "Jos siitä tulee tamma, mä otan sen. Ja jos ori niin sinä."
Luonnekuvaus
Orivarsahan sieltä tuli ja Karhuhaliksi nimetty punertavaakin punertavampi rautias honkkeli muutti Myrskylään. Sillä oli jalat kuin kirahvilla ja 2-vuotiskeväänä se menetti olemattomasta painostaan vielä ison siivun riehuessaan orilaitumella. Syksyllä vastassa oli nälkiintyneen näköinen silakka, jota katsomalla oli vaikea uskoa, että tästä tulisi vielä pyöreärunkoinen ratsuhevonen. Ruokintasuunnitelman laatimiseksi sai rasittaa aika paljon älynystyröitä, jotta vihdoin tämä energiasieppo saatiin keräämään massaa. Aina se varmasti tulee olemaan rungoltaan virtaviivainen ja urheilullinen, mutta sehän sopii vallan mainiosti, koska urheiluhevonen se on henkeen ja vereen.
Luonteensa puolesta söpö Karhuhali-nimi ei oikein istunut sille. Se oli enemmänkin totinen ja äijämäinen tapaus, joten lempinimeksi muodostui nopeasti Karski. Kaiken lisäksi tämä hävytön nuorimies oli aina röyhkeästi hännystelemässä tammoja ja siitä sen lempinimi sai jatkojalosteen Härski-Karski. Karski ei nimittäin perusta mistään kosiskelusta. Se menee suoraan asiaan ilman kaarteluita. Sama asenne toimii oikeastaan kaikessa, mihin Karski ryhtyy. Orin kärsivällisyys ei yksinkertaisesti riitä tyhjänpäiväiseen jaaritteluun ja vartoomiseen. Siksi onkin helpompaa, että orin kanssa toimitaan johdonmukaisesti ja ripeästi niin vältytään hampaiden kiristykseltä ja ikävältä tunnelmalta. Karskin hyväksi täytyy kehaista, että ori on todella rohkea eikä se jännitä oudompiakaan tilanteita. Tyhmänrohkeakin se joskus on ja menee suin päin tilanteisiin sen kummempia miettimättä. Karski on myös kova poika isottelemaan ja onpahan se yllätetty kovistelemassa pihaan parkkeeratulle kaivinkoneellekin. Vaikka Karski uhoaa paljon, ei se kuitenkaan ole millään tapaa vihamielinen, kunhan vain haluaa itsensä otettavan vakavasti.
Karski on ratsuna yllättävän herkkä vähän joka paikasta. Se on edestä kevyt ja pohkeelle nopea reagoimaan. Kaikessa reaktiivisuudessaan se ei ole kovin helppo ratsastettava, sillä räjähtävät lähdöt ja puolittaiset keulimiset kuuluvat sen repertuaariin. Etenkin jännittyneenä Karski on kireä kuin viulunkieli ja reagoi jokaiseen apuun ylidramaattisesti. Kaiken lisäksi Karskin ravi on todella korkeaa ja vaikea istua eikä ori siedä yhtään, jos ratsastaja pomppii selässä kuin perunasäkki. Syvät vatsalihakset ovat koetuksella, kun yrittää ratsastaa Karskia rennoksi harjoitusravissa. Hyvä kehonhallinta, herkkä käsi, rauhallinen pohje ja mielen tyyneys ovat ne asiat, joilla Karskin saa toimimaan höyhenenkevyesti. Sinne asti pääsemiseksi pitää tosin olla valmis tekemään hiki hatussa töitä orin kanssa ja sietämään ne kaikki sudenkuopat, joihin Karskin kanssa varmasti matkalla kompastuu.
Koska Karskilla on varsin näyttävät ja ilmavat liikkeet, olisi suorastaan tuhlausta olla kilpailematta sillä kouluratsastuksessa. Hyväksytyn tuloksen saamiseksi vaaditaan toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja aina kyllästymiseen asti, sillä tämä hevonen tarvitsee sadan prosentin luottamuksen ratsastajaansa pysyäkseen hallinnassa. Karski menee ihan sekaisin, jos sen ratsastajat vaihtuvat tiuhaan, sillä se tarvitsee aikaa rakentaakseen luottamusta ja yhteistyötä ihmisen kanssa. Jos ori on yhtään epävarma, on se tikittävä aikapommi joka aivan varmasti räjähtää ennen lopputervehdystä. Onneksi parhaimmillaan Karski liikkuu kevyesti ja sen näköisenä, että se oikeasti on ihan tyytyväinen, vaikka todellisuudessa sillä varmaan on sellainen pieni kestoketutus aina takaraivossa kytemässä. Kun sitten päästään esteiden pariin, lähtee Karskilla aina touhu ihan lapasesta. Se hyppää ihan äärimmäisen hyvin ja ihan kohtuullisella selkä- ja jalkatekniikallakin, mutta voi pentele että se on herkkäsieluinen. Lähes kaikesta Karski saa aikaiseksi dramatiikkaa ja pahoittaa mielensä milloin mistäkin. Toisina päivinä se on ratsastajan rohkaiseva maiskautus ennen okseria, toisina taas maneesin toisessa päädyssä verryttelevä ratsukko. Onneksi Karski pääsee nopeasti mielipahastaan yli, mutta se aiheuttaa joskus lisäsekunteja ja sydämentykytyksiä loikillaan ja pukkipotkuillaan. Kilpailupaikoilla Karskin häntään tulee muistaa laittaa punainen rusetti, sillä vaikka se ei ole koskaan potkinut toisia hevosia tai ihmisiä, niin siitä ei koskaan oikein tiedä.
Luonteensa puolesta söpö Karhuhali-nimi ei oikein istunut sille. Se oli enemmänkin totinen ja äijämäinen tapaus, joten lempinimeksi muodostui nopeasti Karski. Kaiken lisäksi tämä hävytön nuorimies oli aina röyhkeästi hännystelemässä tammoja ja siitä sen lempinimi sai jatkojalosteen Härski-Karski. Karski ei nimittäin perusta mistään kosiskelusta. Se menee suoraan asiaan ilman kaarteluita. Sama asenne toimii oikeastaan kaikessa, mihin Karski ryhtyy. Orin kärsivällisyys ei yksinkertaisesti riitä tyhjänpäiväiseen jaaritteluun ja vartoomiseen. Siksi onkin helpompaa, että orin kanssa toimitaan johdonmukaisesti ja ripeästi niin vältytään hampaiden kiristykseltä ja ikävältä tunnelmalta. Karskin hyväksi täytyy kehaista, että ori on todella rohkea eikä se jännitä oudompiakaan tilanteita. Tyhmänrohkeakin se joskus on ja menee suin päin tilanteisiin sen kummempia miettimättä. Karski on myös kova poika isottelemaan ja onpahan se yllätetty kovistelemassa pihaan parkkeeratulle kaivinkoneellekin. Vaikka Karski uhoaa paljon, ei se kuitenkaan ole millään tapaa vihamielinen, kunhan vain haluaa itsensä otettavan vakavasti.
Karski on ratsuna yllättävän herkkä vähän joka paikasta. Se on edestä kevyt ja pohkeelle nopea reagoimaan. Kaikessa reaktiivisuudessaan se ei ole kovin helppo ratsastettava, sillä räjähtävät lähdöt ja puolittaiset keulimiset kuuluvat sen repertuaariin. Etenkin jännittyneenä Karski on kireä kuin viulunkieli ja reagoi jokaiseen apuun ylidramaattisesti. Kaiken lisäksi Karskin ravi on todella korkeaa ja vaikea istua eikä ori siedä yhtään, jos ratsastaja pomppii selässä kuin perunasäkki. Syvät vatsalihakset ovat koetuksella, kun yrittää ratsastaa Karskia rennoksi harjoitusravissa. Hyvä kehonhallinta, herkkä käsi, rauhallinen pohje ja mielen tyyneys ovat ne asiat, joilla Karskin saa toimimaan höyhenenkevyesti. Sinne asti pääsemiseksi pitää tosin olla valmis tekemään hiki hatussa töitä orin kanssa ja sietämään ne kaikki sudenkuopat, joihin Karskin kanssa varmasti matkalla kompastuu.
Koska Karskilla on varsin näyttävät ja ilmavat liikkeet, olisi suorastaan tuhlausta olla kilpailematta sillä kouluratsastuksessa. Hyväksytyn tuloksen saamiseksi vaaditaan toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja aina kyllästymiseen asti, sillä tämä hevonen tarvitsee sadan prosentin luottamuksen ratsastajaansa pysyäkseen hallinnassa. Karski menee ihan sekaisin, jos sen ratsastajat vaihtuvat tiuhaan, sillä se tarvitsee aikaa rakentaakseen luottamusta ja yhteistyötä ihmisen kanssa. Jos ori on yhtään epävarma, on se tikittävä aikapommi joka aivan varmasti räjähtää ennen lopputervehdystä. Onneksi parhaimmillaan Karski liikkuu kevyesti ja sen näköisenä, että se oikeasti on ihan tyytyväinen, vaikka todellisuudessa sillä varmaan on sellainen pieni kestoketutus aina takaraivossa kytemässä. Kun sitten päästään esteiden pariin, lähtee Karskilla aina touhu ihan lapasesta. Se hyppää ihan äärimmäisen hyvin ja ihan kohtuullisella selkä- ja jalkatekniikallakin, mutta voi pentele että se on herkkäsieluinen. Lähes kaikesta Karski saa aikaiseksi dramatiikkaa ja pahoittaa mielensä milloin mistäkin. Toisina päivinä se on ratsastajan rohkaiseva maiskautus ennen okseria, toisina taas maneesin toisessa päädyssä verryttelevä ratsukko. Onneksi Karski pääsee nopeasti mielipahastaan yli, mutta se aiheuttaa joskus lisäsekunteja ja sydämentykytyksiä loikillaan ja pukkipotkuillaan. Kilpailupaikoilla Karskin häntään tulee muistaa laittaa punainen rusetti, sillä vaikka se ei ole koskaan potkinut toisia hevosia tai ihmisiä, niin siitä ei koskaan oikein tiedä.
|
Sukutaulu & jälkeläiset
|
|
|
00.00.0000 sh o/t.
|
Kilpailukalenteri
ERJ-sijoituksia 31, joista voittoja 5
|
02.12.2020 ERJ Teilikorpi - 110cm - 5/40
07.12.2020 ERJ Teilikorpi - 110cm - 2/40 09.12.2020 ERJ Teilikorpi - 110cm - 3/40 23.12.2020 ERJ Breawa - 110cm - 1/39 26.12.2020 ERJ Breawa - 110cm - 3/39 28.12.2020 ERJ Breawa - 110cm - 2/39 06.01.2021 ERJ Holmberg - 110cm - 3/40 09.01.2021 ERJ Holmberg - 110cm - 4/40 12.01.2021 ERJ Holmberg - 110cm - 5/40 13.01.2021 ERJ Holmberg - 110cm - 3/40 15.01.2021 ERJ Holmberg - 110cm - 2/40 17.01.2021 ERJ Holmberg - 110cm - 3/40 19.12.2020 ERJ KK Bailador - 110cm - 6/40 02.01.2021 ERJ Kuuran Suomenratsut - 100cm - 5/38 03.01.2021 ERJ Kuuran Suomenratsut - 100cm - 5/38 10.01.2021 ERJ Kuuran Suomenratsut - 100cm - 5/38 13.02.2021 ERJ Holmberg - 110cm - 1/50 10.03.2021 ERJ Nessinjärven Kilpailukeskus - 100cm - 5/50 11.03.2021 ERJ Nessinjärven Kilpailukeskus - 100cm - 5/50 14.03.2021 ERJ Nessinjärven Kilpailukeskus - 100cm - 1/50 |
04.06.2021 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 110cm - 4/60
13.06.2021 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 110cm - 3/60 21.06.2021 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 110cm - 7/60 22.06.2021 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 110cm - 1/60 05.08.2021 ERJ Yemene - 110cm - 2/40 01.12.2021 ERJ Mäntykatve - 110cm - 1/30 06.12.2021 ERJ Mäntykatve - 110cm - 1/30 09.12.2021 ERJ Mäntykatve - 110cm - 4/30 14.08.2022 ERJ Kaihovaara - 110cm - 2/40 24.08.2022 ERJ Kaihovaara - 100cm - 3/40 25.08.2022 ERJ Kaihovaara - 100cm - 2/40 |
KRJ-sijoituksia 0, joista voittoja 0
Päiväkirja & valmennukset
26.09.2020 Kouluvalmennus (valmentaja Elli Liekkiharju)
No nyt! Kasvattajatätiäkin hieman jännitti, että mitähän tästä tulee. Dramaattisesti kiljuen saapui - vai sanoisinko liiti - paikalle Vappulan Karhuhali selässään vähintään yhtä jännittyneen näköinen Sylvi. Tämän hevosen erityisherkkyydestä olikin käyty kiivasta keskustelua niin Whatsapp-viestein kuin puhelimitsekin. Joskus ori toimi kuin unelma, toisinaan taas se oli niin ylivirittynyt että hipaisukin riitti laukaisemaan pommin.
Tänään taisi olla enemmän niitä jälkimmäisiä päiviä. “Me taidetaan tänään jättää piffit ja paffit harjoittelematta ja keskitytään vaan ihan rauhallisuuteen ja eleettömyyteen”, sanoin puoliksi partaani hymyillen. Vatsalihasrääkkiä, jes! Valmentajan lemppari, ratsastajan pahin painajainen. “Sä opettelet tänään pysäyttämään sen vatsalihaksilla ja hengityksellä”, jatkoin ja Sylvin ilme muuttui entistä kauhistuneemmaksi.
Karski näytti suorastaan kiukkuiselta. Epäilin sillä olevan jonkun karvan nurinpäin satulan alla. Kaikkensa Sylvi oli tehnyt - oli lampaankarvat ja silikonit (satulan alla siis, ei Sylvillä turvatyynyinä). Oli superergonominen satula, pehmustettu satulavyö ja kaikki. Karski sen kuin vaan kiukutteli. Se polki jalkaa ja laskin sen keulineen pelkästään alkulämmittelyn aikana jo kolmesti. Niin notkealta ja sporttiselta suomenhevoselta Karski kuitenkin näytti, ettei ollut minkäänlaisia epäilyksiä, etteikö se olisi erinomainen kouluratsu. Se vain kaikessa reaktiivisuudessaan teki ratsastajan elämästä vähän turhan hankalaa.
Se hyvä puoli tässä hevosessa oli, että se kesti toistoja. Loputtomiin toistoja. Mitä enemmän Sylvi sai rääkätä vatsalihaksiaan ja pysäytellä oriaan kentän keskelle väsätyn neliön keskipisteisiin puomien väliin, sitä rennommalta Karski alkoi vaikuttaa. Kai toistot toivat sille turvallisuutta, se saattoi ennustaa, mitä tuleman piti, jolloin sen oli pienessä mielessään helpompi valmistautua. Ennakointi onkin tämän hevosen kohdalla varmasti ykkösjuttuja.
Kehuja täytyy antaa myös ratsastajalle. Hikeä varmasti pukkasi ja seuraavana päivänä Sylvi tuskin kävelisi suorassa, mutta hei niin eleetöntä ratsastusta en ollut nähnyt aikoihin! Ja mitä vähemmän Sylvi selässä häiritsi Karskin työntekoa, sitä paremmalta ori näytti. Lopulta se keskittyi, vilautteli vähän kyllä kieltään mennessään, mutta keskittyi. Se teki upeita siirtymisiä suoraan ravista pysähdyksiin ja takaisin taas raviin. Tismalleen puomien keskellä. Ja Sylvi istui selässä kuin tatti. Puhahti välillä ilmat pihalle keuhkoistaan ja sai näin Karskin pysähtymään.
Herkkä hevonen vaatii herkän ratsastajan, joka osaa lukea ratsunsa mielenliikkeitä ja olla sitä aina vähän edellä. Herkkä hevonen ei missään nimessä ole helpoin ratsu, mutta kun yhteistyö alkaa sujua tanssin lailla, osaa se takuulla lukea ratsastajansa ajatukset ja toteuttaa kaikki haaveet.
Tänään taisi olla enemmän niitä jälkimmäisiä päiviä. “Me taidetaan tänään jättää piffit ja paffit harjoittelematta ja keskitytään vaan ihan rauhallisuuteen ja eleettömyyteen”, sanoin puoliksi partaani hymyillen. Vatsalihasrääkkiä, jes! Valmentajan lemppari, ratsastajan pahin painajainen. “Sä opettelet tänään pysäyttämään sen vatsalihaksilla ja hengityksellä”, jatkoin ja Sylvin ilme muuttui entistä kauhistuneemmaksi.
Karski näytti suorastaan kiukkuiselta. Epäilin sillä olevan jonkun karvan nurinpäin satulan alla. Kaikkensa Sylvi oli tehnyt - oli lampaankarvat ja silikonit (satulan alla siis, ei Sylvillä turvatyynyinä). Oli superergonominen satula, pehmustettu satulavyö ja kaikki. Karski sen kuin vaan kiukutteli. Se polki jalkaa ja laskin sen keulineen pelkästään alkulämmittelyn aikana jo kolmesti. Niin notkealta ja sporttiselta suomenhevoselta Karski kuitenkin näytti, ettei ollut minkäänlaisia epäilyksiä, etteikö se olisi erinomainen kouluratsu. Se vain kaikessa reaktiivisuudessaan teki ratsastajan elämästä vähän turhan hankalaa.
Se hyvä puoli tässä hevosessa oli, että se kesti toistoja. Loputtomiin toistoja. Mitä enemmän Sylvi sai rääkätä vatsalihaksiaan ja pysäytellä oriaan kentän keskelle väsätyn neliön keskipisteisiin puomien väliin, sitä rennommalta Karski alkoi vaikuttaa. Kai toistot toivat sille turvallisuutta, se saattoi ennustaa, mitä tuleman piti, jolloin sen oli pienessä mielessään helpompi valmistautua. Ennakointi onkin tämän hevosen kohdalla varmasti ykkösjuttuja.
Kehuja täytyy antaa myös ratsastajalle. Hikeä varmasti pukkasi ja seuraavana päivänä Sylvi tuskin kävelisi suorassa, mutta hei niin eleetöntä ratsastusta en ollut nähnyt aikoihin! Ja mitä vähemmän Sylvi selässä häiritsi Karskin työntekoa, sitä paremmalta ori näytti. Lopulta se keskittyi, vilautteli vähän kyllä kieltään mennessään, mutta keskittyi. Se teki upeita siirtymisiä suoraan ravista pysähdyksiin ja takaisin taas raviin. Tismalleen puomien keskellä. Ja Sylvi istui selässä kuin tatti. Puhahti välillä ilmat pihalle keuhkoistaan ja sai näin Karskin pysähtymään.
Herkkä hevonen vaatii herkän ratsastajan, joka osaa lukea ratsunsa mielenliikkeitä ja olla sitä aina vähän edellä. Herkkä hevonen ei missään nimessä ole helpoin ratsu, mutta kun yhteistyö alkaa sujua tanssin lailla, osaa se takuulla lukea ratsastajansa ajatukset ja toteuttaa kaikki haaveet.
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE
Hevosen kuvat © VRL-14618
Hevosen kuvat © VRL-14618
