Ukkospilvi
|
|
Luonnekuvaus
Puhelin piippasi ja huomasin näytöllä näkyvän uuden WhatsApp-viestin ystävältäni Susannelta. Makasin sohvalla kissa kainalossa ja avaisn laiskasti viestin toinen käsi juustonaksukulhossa.
Susanne: Moro! Oisitko tosimiestä vailla? Tyrnävällä olis yks 😏
Sylvi: Kyl tää Ratsuvuoren Tinderi jo sen osoitti et pikkukylien tarjontaan ei parane luottaa 😂😂
Susanne: Näin se on mut tää oliskin kolmijalkasen sijasta nelijalkanen! Ja aika hieno mies.
Sylvi: No sitten saatan harkita, kerro lisää? 🤔
Sain Susannelta kuvia ja videonpätkän Ukkospilvi -nimisestä liinakosta suomenhevosorista. Se oli hyvältä kasvattajalta ja sitä oli ratsastanut ammattilainen jo reilun parin vuoden ajan. Ukko oli mukavan pyöreärunkoinen, mutta kuitenin urheilullinen hevonen, jonka liikkuminen näytti vaivattomalta ja näyttävältä. Susanne antoi kasvattajan yhteystiedot ja soitin samantien Hannamari Viskolle Ukosta.
Tyrnävälle oli sen verran matkaa, että päädyimme sopimaan koeajan. Jos en olisi tyytyväinen oriin, saisin palauttaa sen takaisin Hannamarille. Hevonen ei ollut pakkomyynnissä, joten siksikin päättelin sen olevan kokeneen kasvattajan silmään laadukas ori. Toki hintalappukin antoi siihen suuntaan osviittaa. Ukko matkusti meille ja kahden kuukauden koeaika alkoi. Ei mennyt kuin parisen viikkoa, kun soitin jo Hannamarille, että olin nähnyt tarpeeksi. Ukko olisi erittäin tervetullut meille.
Ukon lempeissä silmissä on viisas ja luottavainen katse, sellainen turvallinen ja rauhallinen. Se on tavallisten, maanläheisten hevosten jälkeläinen, joiden verenperintö näkyy vahvasti Ukon olemuksessa. Ukko ottaa elämän lunkisti eikä turhaan huolehdi asioista, jotka eivät huolehtimisesta parane. Elämänviisauksia Ukolla on jaettavaksi muitakin, sillä tämä hevonen osaa suhtautua asioihin fiksusti ja maalaisjärjellä.
Ukko on kuin laadukas viini ja vanhemmiten se on vain tullut paremmaksi. Nuorempana se jaksoi koreilla narun päässä ja olla joskus jopa levoton, mutta iän tuoman viisauden myötä Ukko rauhottui ja on käsitellessä kuin kuka tahansa perähikiän ruunanrupsukka. Oikeastaan Ukon orimaisuus näkyy vain harvoissa ja valituissa tilanteissa ja muutama onkin kyseenalaistanut sen sukukalleuksien tallellaoloa. Ukko on tyytyväinen, kun saa vahtia omasta tarhastaan käsin tallipihan menoa ja lähitarhojen tammoja. Hyvätapaisena orina se on astunut myös vapaana laitumella ja vahti vieläpä jälkikasvuaankin, kuten kunnon modernin isän kuuluu. Hoitotilanteet sujuvat sukkelasti eikä Ukolla ole mistään vastaansanomista. Kengittäessäkin oripoika nuokkuu alahuuli lörpöllään kuolavana huulessa ja saattaa jopa rentouksissaan nojata vähän turhan voimakkaasti kengittäjään. Kokeneena kisakonkarina myös kisapaikoilla oleskelu sujuu tältä vanhalta tekijältä hienosti ja traileriinkin mennään eikä meinata. Ukko on niin hyvätapainen herrasmies, että en enää mistään hinnasta luopuisi tästä hurmurista. Muiden kilipäiden rinnalla Ukon kanssa puuhailu on kuin lomaa ja päivä päivältä arvostus tätä oria kohtaan vain lisääntyy.
Ratsastaessa Ukolla on hyvä tekemisen meininki, joskin ori saataa uusien ratsastajien kanssa koittaa mennä sieltä, mistä aita on matalin. Fiksuhan Ukko on kuin mikä eikä se tietenkään halua tehdä enempää kuin on pakko. Tästä luonteenpiirteestä huolimatta Ukko kyllä tekee loppujen lopuksi pyydetyt asiat nätisti, kunhan vain osataan pyytää. Ukko heittäytyy helposti tyhmemmäksi kuin mitä onkaan ja kieltäytyä ymmärtämästä apuja, ellei niitä anneta juuri niin kuin Ukko ne on oppinut. Tämän vuoksi Ukko onkin varsin hyvä opetusmestari, sillä se vaatii ratsastajaltaan melko virheetöntä ratsastusta toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla. Sileällä Ukkoa voi joutua hieman houkutella työntekoon, mutta kyllä sieltä helposti kuoriutuu hyvin eteenpäin liikkuva, tasapainoinen ja osaava kouluratsu, jonka vahvuus on ehdottomasti näyttävässä ravityöskentelyssä. Kokoaminen on Ukolle helppoa ja se mielellään myös irroittelee lisätyissä askellajeissa.
Esteillä Ukkoa ei tarvitse juurikaan motivoida eteenpäin, sillä ori silminnähden innostuu esteitä nähdessään. Vielä vanhoilla päivilläänkin Ukko saattaa esitellä riemupukkeja ja räjähtäviä lähtöjä, mutta kaikenkaikkiaan se on erittäin hyvä ratsastaa myös esteillä. Ukko malttaa innostuksensa lomassa kuunnella myös ratsastajaa eikä se ole ihan niin nipottaja apujen oikeellisuudesta - esteillä riittää, kunhan on vähän sinnepäin. Ukolla onkin siinä mielessä valikoiva kuulo, että joskus sileällä se ei muka tajua millään, että ratsastaja pyytää sitä nostamaan laukan, mutta estetreeneissä se nostaa laukan pelkästä ajatuksesta. Ponnistusvoimaa Ukolta löytyy ja siltä ylittyy kepeästi 110cm radat. Orin hyppy on hieman hidas ja laukassakin se saisi reippaammin edetä, mutta nopeuden se korvaa hyppyvarmuudella. Ukko nimittäin hyppää huonostakin paikasta ja varoo hienosti osumasta jaloillaan puomiin.
Ukko on kuin laadukas viini ja vanhemmiten se on vain tullut paremmaksi. Nuorempana se jaksoi koreilla narun päässä ja olla joskus jopa levoton, mutta iän tuoman viisauden myötä Ukko rauhottui ja on käsitellessä kuin kuka tahansa perähikiän ruunanrupsukka. Oikeastaan Ukon orimaisuus näkyy vain harvoissa ja valituissa tilanteissa ja muutama onkin kyseenalaistanut sen sukukalleuksien tallellaoloa. Ukko on tyytyväinen, kun saa vahtia omasta tarhastaan käsin tallipihan menoa ja lähitarhojen tammoja. Hyvätapaisena orina se on astunut myös vapaana laitumella ja vahti vieläpä jälkikasvuaankin, kuten kunnon modernin isän kuuluu. Hoitotilanteet sujuvat sukkelasti eikä Ukolla ole mistään vastaansanomista. Kengittäessäkin oripoika nuokkuu alahuuli lörpöllään kuolavana huulessa ja saattaa jopa rentouksissaan nojata vähän turhan voimakkaasti kengittäjään. Kokeneena kisakonkarina myös kisapaikoilla oleskelu sujuu tältä vanhalta tekijältä hienosti ja traileriinkin mennään eikä meinata. Ukko on niin hyvätapainen herrasmies, että en enää mistään hinnasta luopuisi tästä hurmurista. Muiden kilipäiden rinnalla Ukon kanssa puuhailu on kuin lomaa ja päivä päivältä arvostus tätä oria kohtaan vain lisääntyy.
Ratsastaessa Ukolla on hyvä tekemisen meininki, joskin ori saataa uusien ratsastajien kanssa koittaa mennä sieltä, mistä aita on matalin. Fiksuhan Ukko on kuin mikä eikä se tietenkään halua tehdä enempää kuin on pakko. Tästä luonteenpiirteestä huolimatta Ukko kyllä tekee loppujen lopuksi pyydetyt asiat nätisti, kunhan vain osataan pyytää. Ukko heittäytyy helposti tyhmemmäksi kuin mitä onkaan ja kieltäytyä ymmärtämästä apuja, ellei niitä anneta juuri niin kuin Ukko ne on oppinut. Tämän vuoksi Ukko onkin varsin hyvä opetusmestari, sillä se vaatii ratsastajaltaan melko virheetöntä ratsastusta toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla. Sileällä Ukkoa voi joutua hieman houkutella työntekoon, mutta kyllä sieltä helposti kuoriutuu hyvin eteenpäin liikkuva, tasapainoinen ja osaava kouluratsu, jonka vahvuus on ehdottomasti näyttävässä ravityöskentelyssä. Kokoaminen on Ukolle helppoa ja se mielellään myös irroittelee lisätyissä askellajeissa.
Esteillä Ukkoa ei tarvitse juurikaan motivoida eteenpäin, sillä ori silminnähden innostuu esteitä nähdessään. Vielä vanhoilla päivilläänkin Ukko saattaa esitellä riemupukkeja ja räjähtäviä lähtöjä, mutta kaikenkaikkiaan se on erittäin hyvä ratsastaa myös esteillä. Ukko malttaa innostuksensa lomassa kuunnella myös ratsastajaa eikä se ole ihan niin nipottaja apujen oikeellisuudesta - esteillä riittää, kunhan on vähän sinnepäin. Ukolla onkin siinä mielessä valikoiva kuulo, että joskus sileällä se ei muka tajua millään, että ratsastaja pyytää sitä nostamaan laukan, mutta estetreeneissä se nostaa laukan pelkästä ajatuksesta. Ponnistusvoimaa Ukolta löytyy ja siltä ylittyy kepeästi 110cm radat. Orin hyppy on hieman hidas ja laukassakin se saisi reippaammin edetä, mutta nopeuden se korvaa hyppyvarmuudella. Ukko nimittäin hyppää huonostakin paikasta ja varoo hienosti osumasta jaloillaan puomiin.
Sukutaulu
|
isä Ukkometso vprt 159cm EVM |
|
|
emä Taivahan Tuli prt 150cm EVM |
|
Sukuselvitys
|
Isä Ukkometso edusti vanhempaa ratsusukua ja sen isälinja polveutuu valtion aikanaan omistamaan legendaariseen kouluoriin Untoon, joka löytyy monen nykypäivän ratsulinjaisen suomenhevosen sukutaulusta. Ukkometso itse oli vaaleanpunarautias 159-senttinen liinaharjainen komea ori, jonka kasvatti ja omisti Dahlvikin Ratsastusopiston pitkäaikainen rehtori Erkki Kajo, joka tunnetaan myös koulutuomarina ja kouluratsastajana. Ukkometso kilpaili vaihtuvien ratsastajien kanssa pääosin kouluratsastuksessa Vaativa B -tasolla, mutta siltä onnistui myös yksittäiset vaikeampien luokkien liikkeet. Ukkometso oli eläessään erittäin suosittu jalostusori ja sillä onkin ratsuoriksi paljon jälkeläisiä. Erityisen hyvin Ukkometson jälkeläiset ovat pärjänneet kouluratsastuksessa ja useat jälkeläisistä on myös kantakirjattu. Ukkometso menehtyi 19-vuotiaana suolenkiertymään.
Isänisä Ukkomies oli Dahlvikin hevosopiston jalostusori ja sitä käytettiin varsin paljon opiston tammoille. Vaaleanrautias 157-senttinen pitkän ja liehuvan harjan omaava tukkajumala Ukkomies on juuri sellainen ori, jota suomenhevosjalostuksessa arvostetaan. Vaikka Ukkomiehen emä Hauras oli ravisukuinen ja itsekin raviradoilla kaahoitellut, Ukkomies oli isänsä Urho-Ritarin tapaan hyvin ratsuhevostyyppinen ja se kantakirjattiinkin I-palkinnolla R-suunnalle. Ukkomies eli terveen ja pitkän elämän kilpaillen koulu- ja esteratsastuksessa opiston opiskelijoiden kanssa. Dahlvikin opettajat muistelevat Ukkomiehen tarvinneen eläinlääkäriä yhden ainoan kerran ja se oli silloin, kun Ukkomiehen iän tuomat vaivat vaikeuttivat sen elämää niin, että se oli pakko lopettaa. Ukkomies jätti jälkeläisilleen hyvää rakennetta ja erinomaista ravia. Isänemä Eloheinä oli Kaisu Uiton kasvattama kaunis voikkovärinen tamma, jonka kouluratsastaja-valmentaja Erkki Kajo osti itselleen nähtyään sen eräissä tamma- ja varsanäyttelyissä. Kasvattaja Kaisu Uitto ei olisi halunnut myydä kullanväristä tammavarsaa, mutta tarjottu koti oli niin hyvä, että raskain mielin tamma myytiin uuteen kotiin. Eloheinä sai kasvaa rauhassa ja Erkki Kajo ratsutti hiljalleen itse tammasta kouluratsua. Sellainen siitä myös lopulta tuli ja ratsukko kilpaili Helppo A -tasolla muutaman vuoden ajan. Jo 8-vuotiaana Erkki päätti siirtää Eloheinän siitokseen, vaikka sillä olisi ollut vielä hyviä vuosia paljon jäljellä kouluratsastuksen saralla. Erkki arvioi, että Eloheinällä olisi ollut potentiaalinsa puolesta mahdollisuus nousta myös Vaativa B -tasolle, mutta miehen mielestä tammalla oli enemmän annettavaa jalostuspuolella. Ja siinä hän totisesti oli oikeassa! Eloheinä tiinehtyi helposti ja varsoi 8 tervettä varsaa, joista puolet perivät tamman voikkovärin. Eloheinä liukastui 22-vuotiaana sateen kastelemalla laitumella ja se halvaantui ja jouduttiin lopettamaan. |
emä Taivahan Tuli syntyi Oulussa ankaran kevättalven keskelle Taina Mikkosen tallille. Punarautiaan pienikokoisen tammavarsan elämän alkutaival oli tyssätä jo alkuunsa, kun sen emätamma Ahonperän Sussu astui vahingossa varsan etujalan päälle. Jalkahan tietenkin murtui, mutta eläinlääkärien loistavan työn ansiosta jalka ja sitä myöten varsan henki saatiin pelastettua. Suoritushevosta Taivahan Tulesta ei koskaan tullut, mutta siitostammana elämisen jalka kesti erinomaisesti. Hannamari Visko osti Taivahan Tulen sen ollessa 13-vuotias ja se varsoi Hannamari Viskolla vielä neljästi ennen kuin se lopetettiin oirelemaan alkaneen etujalan vuoksi. Taivahan Tulen varsat olivat kaikki sopusuhtaisia, suorituskykyisiä sekä tiivisrakenteisia hevosia. Tamman varsat olivat perineet emältään järkevän ja tasaisen luonteen, joka on ollut eduksi kilpakentillä.
Emänisä Taivahan Tosi oli tummanrautias, papurikkokuvioinen ja liinahtavaharjainen komea ori, joka tosin kasvoi vain 149cm korkeaksi. Lähes pienhevoskokoinen Taivahan Tosi oli pyöreärunkoinen ja ponimainen, minkä vuoksi se ei saanut ratsupuolella näyttelyissä kovin hyviä palkintoja. Kantakirjaan se kuitenkin pääsi III-palkinnolla ja myöhemmin orin kantakirjaluokka nousi II-palkintoon sen kilpailumenestyksen ja jälkeläisten perusteella. Taivahan Tosi kilpaili omistajansa Minttu Jalomäen kanssa kenttäratsastuksessa ja monet sen jälkeläisistä on nähty myös kilparadoilla niin este-, koulu- kuin kenttäratsastuksessakin. Taivahan Tosi jätti jälkeensä useita pienhevosjälkeläisiä, jotka ovat luoneet omaa pienhevoslinjaa. Ori periytti jälkeläisilleen pientä kokoa ja avointa luonnetta. Taivahan Tosi lopetettiin 18-vuotiaana nivelrikon aiheuttamiin ongelmiin. Emänemä Ahonperän Sussu oli Ahonperän Tallin kasvattama rautias 154-senttinen suomenhevostamma. Ahonperässä oli kasvatettu jo vuosikymmenten ajan suomenhevosia, joskin ravihevosia alkujaan ja vasta viime vuosina ratsusukuisia. Ahonperän Sussun emä Suvitus oli ravisukuinen, mutta se oli jo nuorena päätetty kouluttaa ratsuksi ja se pääsi kepeästi ratsukantakirjaankin II-palkinnolla. Ahonperän Sussun isä sen sijaan oli koulusukuinen Ahonperän Santeri, joka tunnetaan vuoden 1995 koulumestarina. Itse Ahonperän Sussu myytiin 6-vuotiaana ja ratsukoulutettuna Taina Mikkoselle, jonka oli tarkoitus viedä Ahonperän Susus kilpakentille ja myydä myöhemmin osaava tamma hyvään hintaan eteenpäin. Taina kuitenkin rakastui niin palavasti vauhdikkaaseen ja kilttiin tammaan eikä lopulta raaskinutkaan myydä sitä. Taina ja Ahonperän Sussu kilpailivat Helpon A:n koululuokissa ja esteillä 100cm tasolla. Tamma ei ehtinyt varsoa kuin yhden varsan, kun se jouduttiin lopettamaan vatsasta löytyneen kasvaimen vuoksi. |
Jälkeläiset |
|
01.02.2018 sh t.
10.04.2019 sh o. 06.05.2019 sh o. |
|
Kilpailukalenteri
ERJ-sijoituksia 43, joista voittoja 9
|
16.11.2018 ERJ Riemunkirjava - 100cm - 6/45
18.11.2018 ERJ Riemunkirjava - 100cm - 6/45 22.11.2018 ERJ Riemunkirjava - 100cm - 3/49 25.11.2018 ERJ Riemunkirjava - 100cm - 6/45 09.12.2018 ERJ Rinvalli - 100cm - 7/50 16.12.2018 ERJ Stall Fernweh - 100cm - 2/52 20.12.2018 ERJ Rinvalli - 100cm - 4/50 20.12.2018 ERJ Rinvalli - 100cm - 4/50 01.01.2019 ERJ Prime Sporthorses - 110cm - 1/32 01.01.2019 ERJ Lupsakan Suomenhevoset - 100cm - 2/30 03.01.2019 ERJ Lupsakan Suomenhevoset - 100cm - 2/30 04.01.2019 ERJ Lupsakan Suomenhevoset - 100cm - 1/30 04.01.2019 ERJ Lupsakan Suomenhevoset - 100cm - 2/30 04.01.2019 ERJ Ruskavaara - 100cm - 5/30 07.01.2019 ERJ Ruskavaara - 100cm - 4/30 07.01.2019 ERJ Lupsakan Suomenhevoset - 100cm - 3/30 07.01.2019 ERJ Lupsakan Suomenhevoset - 100cm - 1/30 09.01.2019 ERJ Hallava - 110cm - 1/30 10.01.2019 ERJ Lupsakan Suomenhevoset - 100cm - 5/30 13.01.2019 ERJ Hallava - 110cm - 1/30 13.02.2019 ERJ Decnen Virtuaaliset - 100cm - 3/30 17.01.2019 ERJ Rushock Bog - 100cm - 3/29 |
21.01.2019 ERJ Decnen Virtuaaliset - 100cm - 2/30
21.01.2019 ERJ Rushock Bog - 100cm - 4/29 22.01.2019 ERJ Decnen Virtuaaliset - 100cm - 1/30 31.01.2019 ERJ Decnen Virtuaaliset - 100cm - 2/30 01.02.2019 ERJ Kuuran Suomenratsut - 110cm - 3/40 02.02.2019 ERJ Cadogan Ponies - 110cm - 4/30 02.02.2019 ERJ Kuuran Suomenratsut - 110cm - 6/40 04.02.2019 ERJ Kuuran Suomenratsut - 110cm - 4/40 04.02.2019 ERJ Kuuran Suomenratsut - 110cm - 5/40 05.02.2019 ERJ Kuuran Suomenratsut - 110cm - 2/40 06.02.2019 ERJ Kuuran Suomenratsut - 110cm - 4/40 06.02.2019 ERJ Kuuran Suomenratsut - 110cm - 4/40 06.02.2019 ERJ Decnen Virtuaaliset - 110cm - 3/30 07.02.2019 ERJ Kuuran Suomenratsut - 110cm - 1/40 07.02.2019 ERJ Kuuran Suomenratsut - 110cm - 1/40 09.02.2019 ERJ Cadogan Ponies - 110cm - 5/30 10.02.2019 ERJ Decnen Virtuaaliset - 100cm - 1/30 10.02.2019 ERJ Kuuran Suomenratsut - 110cm - 4/40 23.02.2019 ERJ Cadogan Ponies - 110cm - 5/30 25.02.2019 ERJ Cadogan Ponies - 110cm - 5/30 13.03.2019 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 110cm - 6/40 |
KRJ-sijoituksia 66, joista voittoja 12
|
24.11.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 3/60
29.11.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 3/60 01.12.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 1/60 02.12.2018 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Helppo B - 6/40 08.12.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 6/60 09.12.2018 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Helppo B - 6/40 10.12.2018 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Helppo B - 2/40 10.12.2018 KRJ Stall Fernweh - Helppo A - 6/40 11.12.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 4/60 12.12.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 5/60 12.12.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 3/60 17.12.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 2/60 20.12.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 1/60 28.12.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 3/60 30.12.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 7/60 04.01.2019 KRJ Ruskavaara - Helppo A- 2/30 05.01.2019 KRJ Ruskavaara - Helppo A - 5/30 07.01.2019 KRJ Ruskavaara - Helppo A - 3/30 09.01.2019 KRJ Ruskavaara - Helppo A - 1/30 13.01.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 5/30 13.01.2019 KRJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - Helppo A - 3/30 14.01.2019 KRJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - Helppo A - 2/30 15.01.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 4/30 16.01.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 1/30 17.01.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 4/30 17.01.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 4/30 18.01.2019 KRJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - Helppo A - 1/30 19.01.2019 KRJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - Helppo A - 3/30 20.01.2019 KRJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - Helppo A - 1/30 21.01.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 4/30 22.01.2019 KRJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - Helppo A - 4/30 23.01.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 1/30 24.01.2019 KRJ Tiiron Ratsutalli - Helppo B - 3/40 |
29.01.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 4/30
29.01.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 5/30 01.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 2/40 01.02.2019 KRJ Silverlode - Helppo A - 6/40 02.02.2019 KRJ Silverlode - Helppo A - 6/40 03.02.2019 KRJ Silverlode - Helppo A - 4/40 03.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 3/40 06.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 2/40 06.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 4/40 07.02.2019 KRJ Haavelaakso - Helppo A - 4/30 09.02.2019 KRJ Haavelaakso - Helppo A - 3/30 09.02.2019 KRJ Silverlode - Helppo A - 6/40 10.02.2019 KRJ Silverlode - Helppo A - 6/40 10.02.2019 KRJ Silverlode - Helppo A - 2/40 15.02.2019 KRJ Haavelaakso - Helppo A - 5/30 15.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 6/40 17.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 6/40 18.02.2019 KRJ Haavelaakso - Helppo A - 1/30 19.02.2019 KRJ Haavelaakso - Helppo A - 1/30 19.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 1/40 19.02.2019 KRJ Silverlode - Helppo A - 1/40 22.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 2/40 23.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 5/40 25.02.2019 KRJ Haavelaakso - Helppo A - 3/30 26.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 3/40 27.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 3/40 27.02.2019 KRJ Silverlode - Helppo A - 3/40 28.02.2019 KRJ Silverlode - Helppo A - 1/40 28.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 3/40 01.03.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 5/40 01.03.2019 KRJ Silverlode - Helppo A - 5/40 02.03.2019 KRJ Silverlode - Helppo A - 5/40 02.03.2019 KRJ Haavelaakso - Helppo A - 1/30 |
Päiväkirja & valmennukset
15.12.2018 Match Show -tunnelmiaUkon ensimmäiset Match Show -näyttelyt sujuivat hienosti, vaikkakin vauhtia olisi saanut olla hieman vähemmän. Vaikka BIS-kehään ei tällä kertaa päästy, niin olen tyytyväinen SIN2 -palkintoon sekä tietenkin erityismainintaan "Näyttelyn tukkajumala". Olen monta kertaa kironnut Ukon pitkää liinaharjaa ja vannonut leikkaavani sen saksilla lyhyeksi, mutta en kutienkaan koskaan ole raaskinut ja ehkä hyvä niin. Se ainainen letittäminen ja showshinen kanssa lutraaminen alkaa vain joskus, etenkin kurakeleillä, hieman kyllästyttää. Näyttelyt sujuivat niin kivasti, että nyt uskalletaan lähteä enemmänkin kiertelemään ihan virallisia näyttelyitä ja toivotaan, että niiden kautta Ukko saataisiin jossakin vaiheessa kantakirjaankin.
Tuomarin kommentti suorituksesta: "Ensimmäisenä parina meillä oli tässä luokassa kaksi erittäin komeaa punarautiasta oria, Ukko ja Ässä. Ensimmäisenä arvosteluvuoroon asteli Ukko, joka ilmoitti kimeällä kiljaisulla olevansa paikalla. Ukko on edustaa kaunista uudenlinjaista suomenhevostyyppiä ja se omaa pyöreän lihaksikkaan rungon ja aivan uskomattoman kauniin liinaharjan. Liikkuessaan se pisti esittäjän todellisuudessa juoksemaan ja kun tuomari pyysi vielä yhden ekstra kierroksen ravia, alkoi esittäjäkin hieman jo puuskuttaa. Parin toisena puoliskona oli vanhempaa hieman raskaampaa suomenhevostyyppiä edustava erinomaisesti käyttäytyvä ja edukseen esiintyvä ori Ässä. Kehässä Ässä oli kuin kotonaan ja esiintyi maltillisesti ja saakin erityiskommentin hyvästä käytöksestään. Tämä pari oli vaikea laittaa paremmuus järjestykseen ja molemmat ansaitsisivat punaisen, mutta tällä kertaa punainen menee Ässälle." |
|
14.02.2019 Ystävänpäivämaasto
Ystävänpäivänä perinteisesti vietetään aikaa ystävien kanssa, joten olin sopinut naapurin Lauran kanssa, että lähtisimme samoilemaan heti aamuauringon noustua Ratsuvuoren lumisiin metsiin. Lauralla oli omassa pihassa kaksi ruunaa; shetlanninponi ja norjanvuonohevonen. Näistä jälkimmäisen Laura satuloi alleen ja shetlanninponiruuna pääsi käsihevosena mukaan maastoon. Ukko hämmästyi vallan moista pientä sinttiä, kun Laura ratsasti Myrskylän pihaan, jossa odottelin jo Ukon selässä. Shettis Pörri ja Ukko tekivät hetken tuttavuutta ja päätyivät siihen lopputulokseen, että kumpikaan ei ole toiselle kohtaloksi ja maastoreissu alkoi!
Pakkasta oli -14 astetta ja aurinko pilkahteli jostain pilvien raosta. Jossain kohtaa Lauralla meni totaalisesti hermot joka suuntaan poukkoilevaan Pörriin ja nainen päästi poniruunan irti. Siitä riemu ratkesi ja Pörri pääsi rallittelemaan lumisessa metsässä mahaansa myöten lumihangessa. Ukko tarpoi tasaisen rauhallisesti lumessa ja tarjosi vähän väliä raviaskeleita. Orilla oli ollut eilinen vapaapäivä, joten sillä riitti energiaa ja pienen poniruunan ilopukit saivat senkin kepeälle mielelle. Satuloiden narina ja hevosten iloiset korskahdukset sekoittuvat Lauran ja minun puheensorinaan ja nauruun, kun kertasimme Lauran viimeaikaisia mieskuvioita. "Ei täältä Ratsuvuoresta kyllä kovin selväpäisiä miehiä löydy", nauroin vedet silmissä. "Kyllä varmaan ymmärrät, miksi olen pysynyt sinkkuna", jatkoin hohotustani. "Joo, mutta kun täältä on niin penteleen pitkä matka muuallekaan ja eipä se tarjonta järin suurta ole muuallakaan", Laura motkotti. Oli kyllä totta, että pienen paikkakunnan huonoina puolina oli se, että miestarjonta oli nopeasti käyty läpi. Ellei sitten kävisi sellainen munkki, että joku vetävännäköinen, sattumalta sinkkumies muuttaisi tänne kyläpahaseen susirajan tuolle puolen. Siitä tulisi nopeasti riitaa kylän sinkkunaisten kanssa ja se taas antaisi aihetta juoruille ja kyräilyille. Olin katsonut parhaaksi olla sekaantumatta mihinkään romanttiseen - kyllä se oikea tulisi vastaan, jos olisi tullakseen. Epäonnistuneita suhteita oli tähän ikään mennessä tullut jo tarpeeksi monta kokeiltua, että viihdyin hyvin yksin. Ja ainahan sitä voisi ilmottautua Maajussille morsian -ohjelmaan, jos oikein huonolta näyttäisi.
Kiersimme Ratsuvuoren keskustan kautta kotiin, koska monet metsäteistä olivat niin täynnä lunta, että pieni Pörri ei olisi päässyt siellä etenemään. Pörrin pyydystäminen takaisin narunpäähän oli helpommin sanottu kuin tehty ja minä koitin parhaani mukaan toimia cowboyna Ukon kanssa ja jahdata Pörriä lähemmäs riimunnaru toisessa kädessä ja norjanvuonohevosruuna toisessa kädessä heiluvaa Lauraa. Lopulta Pörri oli kiinni ja matka saattoi jatkua. Ratsuvuoren keskusta oli siitä kiva, että siellä oli näin arkenakin hyvin vähän liikennettä. Lisäksi pyöräteillä oli lupa ratsastaa ja suojateitä pitkin pääsi turvallisesti Myrskylään johtavalle hiekkatielle. Ratsuvuorelaisille oli jo tuttua nähdä hevonen jos toinenkin taapertamassa keskustan tuntumassa ja ohikulkijat vain moikkailivat hyväntuulisina poppoollemme.
Pakkasta oli -14 astetta ja aurinko pilkahteli jostain pilvien raosta. Jossain kohtaa Lauralla meni totaalisesti hermot joka suuntaan poukkoilevaan Pörriin ja nainen päästi poniruunan irti. Siitä riemu ratkesi ja Pörri pääsi rallittelemaan lumisessa metsässä mahaansa myöten lumihangessa. Ukko tarpoi tasaisen rauhallisesti lumessa ja tarjosi vähän väliä raviaskeleita. Orilla oli ollut eilinen vapaapäivä, joten sillä riitti energiaa ja pienen poniruunan ilopukit saivat senkin kepeälle mielelle. Satuloiden narina ja hevosten iloiset korskahdukset sekoittuvat Lauran ja minun puheensorinaan ja nauruun, kun kertasimme Lauran viimeaikaisia mieskuvioita. "Ei täältä Ratsuvuoresta kyllä kovin selväpäisiä miehiä löydy", nauroin vedet silmissä. "Kyllä varmaan ymmärrät, miksi olen pysynyt sinkkuna", jatkoin hohotustani. "Joo, mutta kun täältä on niin penteleen pitkä matka muuallekaan ja eipä se tarjonta järin suurta ole muuallakaan", Laura motkotti. Oli kyllä totta, että pienen paikkakunnan huonoina puolina oli se, että miestarjonta oli nopeasti käyty läpi. Ellei sitten kävisi sellainen munkki, että joku vetävännäköinen, sattumalta sinkkumies muuttaisi tänne kyläpahaseen susirajan tuolle puolen. Siitä tulisi nopeasti riitaa kylän sinkkunaisten kanssa ja se taas antaisi aihetta juoruille ja kyräilyille. Olin katsonut parhaaksi olla sekaantumatta mihinkään romanttiseen - kyllä se oikea tulisi vastaan, jos olisi tullakseen. Epäonnistuneita suhteita oli tähän ikään mennessä tullut jo tarpeeksi monta kokeiltua, että viihdyin hyvin yksin. Ja ainahan sitä voisi ilmottautua Maajussille morsian -ohjelmaan, jos oikein huonolta näyttäisi.
Kiersimme Ratsuvuoren keskustan kautta kotiin, koska monet metsäteistä olivat niin täynnä lunta, että pieni Pörri ei olisi päässyt siellä etenemään. Pörrin pyydystäminen takaisin narunpäähän oli helpommin sanottu kuin tehty ja minä koitin parhaani mukaan toimia cowboyna Ukon kanssa ja jahdata Pörriä lähemmäs riimunnaru toisessa kädessä ja norjanvuonohevosruuna toisessa kädessä heiluvaa Lauraa. Lopulta Pörri oli kiinni ja matka saattoi jatkua. Ratsuvuoren keskusta oli siitä kiva, että siellä oli näin arkenakin hyvin vähän liikennettä. Lisäksi pyöräteillä oli lupa ratsastaa ja suojateitä pitkin pääsi turvallisesti Myrskylään johtavalle hiekkatielle. Ratsuvuorelaisille oli jo tuttua nähdä hevonen jos toinenkin taapertamassa keskustan tuntumassa ja ohikulkijat vain moikkailivat hyväntuulisina poppoollemme.
24.04.2019 Kouluvalmennus (valmentaja & kirjoittaja senjapeltonen)
"Katselin tarkasti rautiasta suomenhevosta joka asteli kentällä eteenpäin sulavasti liikkuen liinaharjan heiluessa kaulaa vasten. Annoin ratsukon kävellä alkukäyntejä ja neuvoin Sylviä kiertämään kentän toisella pääty-ympyrällä ja vähitellen hivuttautuen keskemmälle kenttää jonka oli kulmassa oria häiritsevä ämpärikokoelma. Sylvi otti ohjat käsiinsä ja alkoi rauhassa kävelemään ympyrää. Ukko kyttäili edelleen kentän kulmaa ja pyysin Sylviä ottamaan välillä muutamia väistöjä saadakseen Ukon kuulolle. Noin 15 minuutin käynnissä jonka jälkeen käskin vaihtaa suuntaa. Ukko kulki jo paljon paremmin ja 10 minuutin jälkeen pystyimme jo siirtymään raviin.
“Älä anna paineita Ukolle, annat sen vaan ottaa rennosti ja laitat sen kuuntelemaan sua”, ohjeistin ja huomasin heti kuinka suokki hieman laiskasti kaarteli kentällä menemään. Sylvi olikin maininnut siitä minulle mutta pistin sen vain korvantaakse nyt siitä ei ollut haittaa.
“Hyvä kokeile tehdä kahdeksikkoa niin että meet aina vähän viistosti kulmaan etkä suoraan kohti, pidät vähän mukavuusalueen ulkopuolella samalla kuulolla niin että se ymmärtää että ei tarvitse kyttäillä”, selitin ja kävelin pois ratsukon tieltä heidän aloittaessa kahdeksikkoa. Ukko liikkui hienosti ja rytmikkäästi jo itsekin ja annoin siitä hyvää palautetta. Pian kyttäily tuntui vähentyvän ja saimme siirryttyä laukkaan. Taas samaa mutta tälläkertaa harjoitusajaksi riitti vain viitisen minuuttia puolin ja toisin. Ori oli tottunut jo kulmaan joten pääsimme aloittamaan pienen jumppailun.
Olin pannut merkille että Ukko laisti kulmien käännöksissä ja pyysin Sylviä menemään yhden kulman ensin ravissa molempiin suuntiin ja sitten laukassa. Päädyin lopputulokseen että tekisimme nopean istuntaharjoituksen.
“Kiinnitä huomiota ulko-ohjan käyttöön vähän enemmän ja pidä sisäpohje tiiviisti niin ettei Ukko laista työntekoa pakoon vaan tulee kulmasta niin että käyttää koko vartaloa käännöksessä”, ohjeistin ja Sylvin kokeillessa toimi ori jo paljon paremmin. Laukassa jouduimme kokeilemaan apuja hieman useamman kerran mutta lopulta saimme orin hienot akrobatiataidot esille. Annoin ratsukon mennä hetken käyntiä jonka jälkeen laitoin kentän pitkälle sivulle puomeja jotka oli tarkoitus päästä suoraan käynnissä, ravissa ja laukassa. Käynnissä Ukko meni suoraan mutta ravissa Sylvi sai hieman korjailla. Toisella yrittämällä tehtävä onnistui, ja laukassa ori meni hieman vinoon mutta kuitenkin suoristui toiseksiviimeisellä puomilla.
“Sitten olis tempo seuraavana joka täytyis säilyttää samana koko ajan niin että hevonen menee myös suoraan”, ohjeistin ratsukkoa ja pyysin heitä siirtymään raviin. Ukko asteli ravissa puomien yli hieman temmosta piittaamattomana. Pyysin ratsastajaa nousemaan jalustimilleen.
“Mee kevyessä istunnassa niin katsotaan että onko sulla painopiste hassusti jos saatais vika löydettyä”, mainitsin ja Sylvi teki työtä käskettyä. Kaunis rautias sai nyt pidettyä tempoaan paremmin yllä ja kävin tarkistamassa oliko Sylvin painopiste edessä vai takana.
“Taitaa kuules olla ihan pikkasen liian takana, siirrä jalkoja vähän enemmän taakse niin se auttaa”, opastin ja pian mahtava kaksikko suoritti puomit vaivatta. Laukassa tehtävä olikin Ukolle helppo ja ilopukeista päätellen myös mieluinen. Naureskelimme hetken parivaljakon mennessä käyntiä ja minun korjatessa puomeja pääty-ympyrälle. Pyysin toistamaan saman tehtävän. Ensin ravissa molempiin suuntiin, hevonen täysin suorana ja tempo pysyy samana ja samaan aikaan ratsu on rento. Pian huomasimme kuinka Ukko todellakin oli kankeampi oikealle puolelleen ja annoin vinkkiä Sylville että kotona juurikin pääty-ympyröillä puomien meneminen olisi hyvää harjoitusta ja myös kaulan venyttely toimisi. Kun Ukko näytti siltä että sillä oli vesikauhu keräsin puomit pois maasta ja kiitin ratsukkoa mukavasta valmennuksesta vaikka se keskittyi nyt enemmän korjaustöihin ja pieneen jumppaan.
Kannattaa Ukon kanssa pitää tehtävät monipuolisina ja mukavina. Myös toistot ovat tärkeitä ja topakkana oleminen auttaa saamaan orin ratsastettavuutta paremmaksi. Laiskuuteen saattaa auttaa myös maastakäsittely joka pitäisi todellakin orille mielenkiintoisena asian kuin asian!”
“Älä anna paineita Ukolle, annat sen vaan ottaa rennosti ja laitat sen kuuntelemaan sua”, ohjeistin ja huomasin heti kuinka suokki hieman laiskasti kaarteli kentällä menemään. Sylvi olikin maininnut siitä minulle mutta pistin sen vain korvantaakse nyt siitä ei ollut haittaa.
“Hyvä kokeile tehdä kahdeksikkoa niin että meet aina vähän viistosti kulmaan etkä suoraan kohti, pidät vähän mukavuusalueen ulkopuolella samalla kuulolla niin että se ymmärtää että ei tarvitse kyttäillä”, selitin ja kävelin pois ratsukon tieltä heidän aloittaessa kahdeksikkoa. Ukko liikkui hienosti ja rytmikkäästi jo itsekin ja annoin siitä hyvää palautetta. Pian kyttäily tuntui vähentyvän ja saimme siirryttyä laukkaan. Taas samaa mutta tälläkertaa harjoitusajaksi riitti vain viitisen minuuttia puolin ja toisin. Ori oli tottunut jo kulmaan joten pääsimme aloittamaan pienen jumppailun.
Olin pannut merkille että Ukko laisti kulmien käännöksissä ja pyysin Sylviä menemään yhden kulman ensin ravissa molempiin suuntiin ja sitten laukassa. Päädyin lopputulokseen että tekisimme nopean istuntaharjoituksen.
“Kiinnitä huomiota ulko-ohjan käyttöön vähän enemmän ja pidä sisäpohje tiiviisti niin ettei Ukko laista työntekoa pakoon vaan tulee kulmasta niin että käyttää koko vartaloa käännöksessä”, ohjeistin ja Sylvin kokeillessa toimi ori jo paljon paremmin. Laukassa jouduimme kokeilemaan apuja hieman useamman kerran mutta lopulta saimme orin hienot akrobatiataidot esille. Annoin ratsukon mennä hetken käyntiä jonka jälkeen laitoin kentän pitkälle sivulle puomeja jotka oli tarkoitus päästä suoraan käynnissä, ravissa ja laukassa. Käynnissä Ukko meni suoraan mutta ravissa Sylvi sai hieman korjailla. Toisella yrittämällä tehtävä onnistui, ja laukassa ori meni hieman vinoon mutta kuitenkin suoristui toiseksiviimeisellä puomilla.
“Sitten olis tempo seuraavana joka täytyis säilyttää samana koko ajan niin että hevonen menee myös suoraan”, ohjeistin ratsukkoa ja pyysin heitä siirtymään raviin. Ukko asteli ravissa puomien yli hieman temmosta piittaamattomana. Pyysin ratsastajaa nousemaan jalustimilleen.
“Mee kevyessä istunnassa niin katsotaan että onko sulla painopiste hassusti jos saatais vika löydettyä”, mainitsin ja Sylvi teki työtä käskettyä. Kaunis rautias sai nyt pidettyä tempoaan paremmin yllä ja kävin tarkistamassa oliko Sylvin painopiste edessä vai takana.
“Taitaa kuules olla ihan pikkasen liian takana, siirrä jalkoja vähän enemmän taakse niin se auttaa”, opastin ja pian mahtava kaksikko suoritti puomit vaivatta. Laukassa tehtävä olikin Ukolle helppo ja ilopukeista päätellen myös mieluinen. Naureskelimme hetken parivaljakon mennessä käyntiä ja minun korjatessa puomeja pääty-ympyrälle. Pyysin toistamaan saman tehtävän. Ensin ravissa molempiin suuntiin, hevonen täysin suorana ja tempo pysyy samana ja samaan aikaan ratsu on rento. Pian huomasimme kuinka Ukko todellakin oli kankeampi oikealle puolelleen ja annoin vinkkiä Sylville että kotona juurikin pääty-ympyröillä puomien meneminen olisi hyvää harjoitusta ja myös kaulan venyttely toimisi. Kun Ukko näytti siltä että sillä oli vesikauhu keräsin puomit pois maasta ja kiitin ratsukkoa mukavasta valmennuksesta vaikka se keskittyi nyt enemmän korjaustöihin ja pieneen jumppaan.
Kannattaa Ukon kanssa pitää tehtävät monipuolisina ja mukavina. Myös toistot ovat tärkeitä ja topakkana oleminen auttaa saamaan orin ratsastettavuutta paremmaksi. Laiskuuteen saattaa auttaa myös maastakäsittely joka pitäisi todellakin orille mielenkiintoisena asian kuin asian!”
15.07.2019 Kouluvalmennus (valmentaja Kosti Holm, kirjoittaja omistaja)
Kosti Holm tunnetaan Pohjois-Karjalassa pitkästä ja maineikkaasta urasta hevosten parissa. Suomenhevoset ja erityisesti kouluratsastus ovat aina olleet Kosti Holmin intohimon kohde. Holm vaikutti tosin suurimman osan elämästään pääkaupunkiseudulla, jossa ymmärrettävästi oli tapahtumia enemmän kuin Pohjois-Karjalan metsien keskellä. Eläkevuosillaan Holm palasi takaisin synnyinsijoilleen ja ryhtyi valmentamaan pohjoisemman Suomen ratsukoita eläkepäiviensä ratoksi.
Valmennus oli jo puolessa välissä ja hikoilin Ukon selässä kuin viimeistä päivää. Ukkonen oli tulon päällä ja taivaanrannassa komeilivat tummanpuhuvat pilvet. Tehtävänä oli pohkeenväistöt keskihalkaisijalta uralle. Niinkin yksinkertainen harjoitus, mutta Kostin haukankatseen alla tuntui, että teimme Ukon kanssa pohkeenväistöjä ensimmäistä kertaa elämissämme. Milloin Ukko eteni liian suoraan, milloin liian linkussa. Kun edellisellä kierroksella oli liian vähän pontevuutta, niin seuraavalla kerralla Ukko juoksi pohkeiden läpi. Tuntui, ettei Kostille kelpaavaa suoritusta löytynyt millään ja aloin epäillä, että olisimme Ukon kanssa kentällä vielä auringon laskiessakin. Toki ymmärsin itsekin, että Ukko oli joka suuntaan leväällään eikä ollenkaan kauniissa muodossa, kuten pitäisi olla.
Kosti pyysi Ukkoa ja minua kentän keskelle ja saapasteli raippa kädessään Ukon viereen. Kädestä pitäen mies ohjeisti minulle kuin ratsastuskoulun alkeiskurssilaiselle kummasta ohjasta vetää ja kummalla pohkeella siirtää hevosta sivummalle. Samaan aikaan Kosti naputteli Ukon takaosaan joko väistöä tai lisää vauhtia. Lopulta Ukko alkoi polkea kunnolla alleen ja häntäkin huiski siihen malliin, että ori hoksasi, että nyt pitäisi oikeasti ryhtyä töihin eikä haaveilla kesälaitumen ruohotupsuista. Seuraavalla kierroksella Ukko otti väistön alkuun muutaman liioitellun askeleen ja myötäsi sitten kaulaansa ja lähti etenemään sopivasti eteen ja sivulle. Se astui kauniisti ristiin ja polki takajaloillaan kroppansa alle. Ensimmäistä kertaa koko valmennuksen aikana Kostin suusta kuului hyväksyvää muminaa ja helpotuksen huokaus pääsi keuhkoistani. Ehkä paineesta vapautuminen helpotti myös Ukon työskentelyä, sillä loppuvalmennuksen aikana Ukko pääsi kunnon vireeseen emmekä joutuneet poistumaan kentältä häpeän viitta harteilla.
Valmennus oli jo puolessa välissä ja hikoilin Ukon selässä kuin viimeistä päivää. Ukkonen oli tulon päällä ja taivaanrannassa komeilivat tummanpuhuvat pilvet. Tehtävänä oli pohkeenväistöt keskihalkaisijalta uralle. Niinkin yksinkertainen harjoitus, mutta Kostin haukankatseen alla tuntui, että teimme Ukon kanssa pohkeenväistöjä ensimmäistä kertaa elämissämme. Milloin Ukko eteni liian suoraan, milloin liian linkussa. Kun edellisellä kierroksella oli liian vähän pontevuutta, niin seuraavalla kerralla Ukko juoksi pohkeiden läpi. Tuntui, ettei Kostille kelpaavaa suoritusta löytynyt millään ja aloin epäillä, että olisimme Ukon kanssa kentällä vielä auringon laskiessakin. Toki ymmärsin itsekin, että Ukko oli joka suuntaan leväällään eikä ollenkaan kauniissa muodossa, kuten pitäisi olla.
Kosti pyysi Ukkoa ja minua kentän keskelle ja saapasteli raippa kädessään Ukon viereen. Kädestä pitäen mies ohjeisti minulle kuin ratsastuskoulun alkeiskurssilaiselle kummasta ohjasta vetää ja kummalla pohkeella siirtää hevosta sivummalle. Samaan aikaan Kosti naputteli Ukon takaosaan joko väistöä tai lisää vauhtia. Lopulta Ukko alkoi polkea kunnolla alleen ja häntäkin huiski siihen malliin, että ori hoksasi, että nyt pitäisi oikeasti ryhtyä töihin eikä haaveilla kesälaitumen ruohotupsuista. Seuraavalla kierroksella Ukko otti väistön alkuun muutaman liioitellun askeleen ja myötäsi sitten kaulaansa ja lähti etenemään sopivasti eteen ja sivulle. Se astui kauniisti ristiin ja polki takajaloillaan kroppansa alle. Ensimmäistä kertaa koko valmennuksen aikana Kostin suusta kuului hyväksyvää muminaa ja helpotuksen huokaus pääsi keuhkoistani. Ehkä paineesta vapautuminen helpotti myös Ukon työskentelyä, sillä loppuvalmennuksen aikana Ukko pääsi kunnon vireeseen emmekä joutuneet poistumaan kentältä häpeän viitta harteilla.
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE
Hevosen kuvat © rakennekuva Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä, pääkuva Narien vapaat ja liikekuvien kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Tekstit © omistaja, ellei toisin mainita
Hevosen kuvat © rakennekuva Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä, pääkuva Narien vapaat ja liikekuvien kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Tekstit © omistaja, ellei toisin mainita
