Myrskylän Sumusukka
|
|
Luonnekuvaus
Samalla, kun ostimme Helmivaarasta Tuisku-orin, tuli puheeksi, että etsin Loitsulle oria. Helmivaaran omistaja Mitchie mainitsi, että heidän orinsa Sumuprinssi saattaisi sopia siihen tehtävään. Olin ajatellut astuttavani Loitsun este- tai yleispainotteisella orilla, mutta nähdessäni Sumuprinssin ja tutustuttuani sen mahtavaan sukuun, päätin kokeilla Loitsulle kouluoria - onhan Loitsukin sijoittunut kouluradoilla 54 kertaa, joista se on voittanut peräti 20 luokkaa.
Sumu-isälinja sai jatketta, kun Loitsu varsoi orivarsan. Vahvasti voikkogeenejä suvussaan kantava Myrskylän Sumusukka sai myös värityksekseen kauniin kermaisen voikkovärin, joka kuitenkin pian vaaleni kimoksi. Värinsä puolesta Sukka lunasti odotukset, mutta luonteensa puolesta se suorastaan ylitti ne. Sukka onkin yksi tallin rehellisimmistä ja reiluimmista oreista, jonka kanssa on palkitsevaa työskennellä.
Myrskylän Sumusukka ei koskaan kasvanut hevoskokoisten vanhempiensa mittoihin, vaan jäi pienhevoseksi. Ori kyllä muutenkin on aivan poni - pörröinen ja suloinen kuin pehmonalle. Kauniisti kihartuva harja tekee Sukasta vielä suloisemman jos mahdollista ja huomaan usein jääväni vain lepertelemään kimolle orille kuin mikäkin idiootti. Onneksi Sukka on niin ihmisläheinen ja hyväntuulinen kaveri, että sitä ei haittaa ollenkaan ylimääräinen huomio ja rapsuttelu.
Sukka on siitä hieno hevonen, että vaikka se on ori, on sen käsitteleminen yksinkertaista ja rentoa puuhaa. Sukka menee sinne minne käsketään ja sitä vauhtia, mitä edellä kulkeva ihminen määrää. On aivan sama, vaikka mentäisiin tammatarhojen ohi, sillä Sukka korkeintaan tervehtii kohteliasti morsiamia epämiehekkäällä hirnunnallaan. Askel sen sijaan pysyy tasaisena eikä ori vaikuta pätkääkään levottomalta. Toki vieraissa paikoissa Sukka on jännittyneempi ja kireämpi, mutta silloinkin se ottaa asiat vastaan omalla rauhallisella tyylillään. Hoitotilanteissa Sukka on helppo kaveri. Sen voi hoitaa turvallisesti karsinassa, puomilla, käytävällä - you name it. Sukka rakastaa pitkiä harjaushetkiä, jolloin se saa lepuuttaa takajalkaansa ja roikottaa alahuultaan rennosti. Tästä transsista orin herättää korkeintaan ydinräjähdys tai kaurakipan kolina. Ruoasta puheenollen, täytynee mainita, että Sukka on varsin perso ruualle. Orin kitusiin katoaa kyllä kaikki porkkanoista kuivahtaneisiin heinänkorsiin eikä Sukan ruokahalulla tunnu olevan rajoja. Orin pitäminen hoikkana etenkin kesäisin laidunkauden aikana onkin varsinainen työmaa eikä tarhaankaan voi antaa sille vapaata heinää, vaikka se kuinka olisi hevosen luontaista käytöstä.
Ratsuna Sukka on ponimaisten askeltensa vuoksi melko ponimainen ratsu. Kaulakin on lyhyt ja matalassa ravissa on helppo istua aloitteljankin. Koulupainotteisena hevosena Sukan ravin kanssa on tehty paljon töitä, jotta sen askelta on saatu venymään ja orille voimaa ahteriin. Kun se vihdoin ja viimein alkoi kerätä lihasmassaa ihran sijasta, rupesi se näyttämään hienolta kouluponilta oikeista paikoista pyöreällä olemuksellaan. Sukka on helppo ratsastaa muotoon ja etenkin kootut liikkeet sopivat sen rakenteelle hyvin. Työmoraali Sukalla on hyvä, vaikka joskus tuntuu, että sen lämmittelyyn menee tuhottomasti aikaa. Sukan saattaa olla aluksi vaikea keskittyä, etenkin jos ollaan vieraassa paikassa tai jos on paljon muita ratsukoita samaan aikaan kentällä. Ori pystyy kyllä kokoamaan ajatuksensa, mutta valitettavasti erityisesti tammat saattavat herpaannuttaa keskittymisen jopa kesken kilpailusuorituksen. Onneksi iän myötä myös naisten viehätys on jonkin verran laantunut ja Sukka on tajunnut, ettei ihan joka morsiamen perään kannata jäädä haikailemaan.
Sukka on siitä hieno hevonen, että vaikka se on ori, on sen käsitteleminen yksinkertaista ja rentoa puuhaa. Sukka menee sinne minne käsketään ja sitä vauhtia, mitä edellä kulkeva ihminen määrää. On aivan sama, vaikka mentäisiin tammatarhojen ohi, sillä Sukka korkeintaan tervehtii kohteliasti morsiamia epämiehekkäällä hirnunnallaan. Askel sen sijaan pysyy tasaisena eikä ori vaikuta pätkääkään levottomalta. Toki vieraissa paikoissa Sukka on jännittyneempi ja kireämpi, mutta silloinkin se ottaa asiat vastaan omalla rauhallisella tyylillään. Hoitotilanteissa Sukka on helppo kaveri. Sen voi hoitaa turvallisesti karsinassa, puomilla, käytävällä - you name it. Sukka rakastaa pitkiä harjaushetkiä, jolloin se saa lepuuttaa takajalkaansa ja roikottaa alahuultaan rennosti. Tästä transsista orin herättää korkeintaan ydinräjähdys tai kaurakipan kolina. Ruoasta puheenollen, täytynee mainita, että Sukka on varsin perso ruualle. Orin kitusiin katoaa kyllä kaikki porkkanoista kuivahtaneisiin heinänkorsiin eikä Sukan ruokahalulla tunnu olevan rajoja. Orin pitäminen hoikkana etenkin kesäisin laidunkauden aikana onkin varsinainen työmaa eikä tarhaankaan voi antaa sille vapaata heinää, vaikka se kuinka olisi hevosen luontaista käytöstä.
Ratsuna Sukka on ponimaisten askeltensa vuoksi melko ponimainen ratsu. Kaulakin on lyhyt ja matalassa ravissa on helppo istua aloitteljankin. Koulupainotteisena hevosena Sukan ravin kanssa on tehty paljon töitä, jotta sen askelta on saatu venymään ja orille voimaa ahteriin. Kun se vihdoin ja viimein alkoi kerätä lihasmassaa ihran sijasta, rupesi se näyttämään hienolta kouluponilta oikeista paikoista pyöreällä olemuksellaan. Sukka on helppo ratsastaa muotoon ja etenkin kootut liikkeet sopivat sen rakenteelle hyvin. Työmoraali Sukalla on hyvä, vaikka joskus tuntuu, että sen lämmittelyyn menee tuhottomasti aikaa. Sukan saattaa olla aluksi vaikea keskittyä, etenkin jos ollaan vieraassa paikassa tai jos on paljon muita ratsukoita samaan aikaan kentällä. Ori pystyy kyllä kokoamaan ajatuksensa, mutta valitettavasti erityisesti tammat saattavat herpaannuttaa keskittymisen jopa kesken kilpailusuorituksen. Onneksi iän myötä myös naisten viehätys on jonkin verran laantunut ja Sukka on tajunnut, ettei ihan joka morsiamen perään kannata jäädä haikailemaan.
Sukutaulu
|
|
Jälkeläiset |
|
|
Kilpailukalenteri
KRJ-sijoituksia 15, joista voittoja 5
|
05.03.2019 KRJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - KN Special - 1/30
09.03.2019 KRJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - Helppo A - 1/30 13.03.2019 KRJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - KN Special - 1/30 14.03.2019 KRJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - Helppo A - 3/30 17.03.2019 KRJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - KN Special - 5/30 20.03.2019 KRJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - Helppo A - 4/30 24.03.2019 KRJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - Helppo A - 5/30 10.06.2019 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 5/40 13.06.2019 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 1/40 26.06.2019 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 2/40 09.08.2019 KRJ Lupsakan Suomenhevoset - Helppo A - 3/30 10.08.2019 KRJ Lupsakan Suomenhevoset - Helppo A - 1/30 11.08.2019 KRJ Lupsakan Suomenhevoset - Helppo A - 2/30 12.08.2019 KRJ Lupsakan Suomenhevoset - Helppo A - 5/30 13.08.2019 KRJ Lupsakan Suomenhevoset - Helppo A - 3/30 |
Päiväkirja & valmennukset
19.02.2019 Sukan suuri seikkailuSukka on tunnettu siitä, että se on niin kauhean kiva ja kiltti varsa, ettei sen kanssa tule koskaan ongelmia. Poikkeus vahvistaa säännön, joten pitihän Sukan järjestää puolivahingossa hieman ohjelmaa helmikuiselle arki-illalle. Aurinko oli jo laskenut mailleen, kun Sukka oli onnistunut kaatamaan orivarsojen tarhan aidan ilmeisesti kyhnyttämällä itseään aitaa vasten. Onneksi Sukka oli sillä hetkellä yksin tarhassa eikä päässyt vahingossa päästämään karkuteille muita. Joka tapauksessa, Sukka oli päättänyt tilaisuuden auetessa lähteä tutkimaan vähän maailmaa ja se oli kadonnut tipotiehen siinä vaiheessa, kun huomasin nurin menneen aidan ja tyhjyyttään ammottavan oritarhan.
Onneksi lunta oli vielä sen verran, että pääsin jäljittämään taskulampun kanssa Sukan jättämiä jälkiä. Se oli köpsötellyt rauhalliseen tahtiin suoraan sillan yli toiselle puolelle jokea ja jatkanut matkaansa tietä pitkin kohti naapuritilaa. Liukastelin paikoin jäisessä maassa eteenpäin ja soitin naapurille, että näkyisikö sattumoisin kermanväristä vuotiasta orivarsaa liehittelemässä lehmiä. Ei kuulemma näkynyt. Mihin ihmeeseen Sukka oli voinut lähteä? Kunhan ei nyt vain isolle tielle päin... Minun ei tarvinnut enää kauaa luistella tietä eteenpäin, kun näin pimeydessä jonkin vaalean hahmon metsikön keskellä. Käänsin taskulampun valon pimeään metsään ja siellähän kohosi Sukan karvainen ahteri keskellä lumihankea. Ori käänsi päänsä minua kohden ja ilahtui selvästi näkemisestäni. Se oli uponnut kainaloitaan myöten syvään hankeen, jonka alla oli oja. Ori seisoi ihmeissään hangessa ja ei selkeästi tiennyt, miten pääsisi ansastaan pois. Katkaisin läheseistä pensaasta oksan ja koitin maiskutella ja huudella Sukkaa lähtemään ojasta. Lopulta ori rohkastui sen verran, että pinkoi suurella loikalla hieman kompuroiden tielle. Minä nappasin orin otsatukasta kiinni ja tarkistin pintapuolisesti orin jalat, jotka vaikuttivat olevan kunnossa. "Senkin hupsu kaakki", murahdin ja talutin Sukan otsatukasta takaisin tallipihaan. Orivarsa seurasi lauhkeasti perässäni ja tuuppi ystävällisesti minua turvallaan. |
|
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE
Hevoset kuvat © ransu.kuvat.fi
Tekstit © omistaja, ellei toisin mainita
Hevoset kuvat © ransu.kuvat.fi
Tekstit © omistaja, ellei toisin mainita
