Myrskylän Soihtu
"Soihtu"
s. 20.01.2020, Suomi suomenhevonen, tamma rautias, 159 cm VH20-018-0802 kasv. Myrskylä, VRL-08179 om. Myrskylä, VRL-08179 yleispainotteinen, Helppo A / 110cm / helppo |
♡ 20.10.2020 palkittu Suomenhevosvarsojen laatuarvostelussa palkinnolla SV-I (30,15p.)
♡ 30.11.2020 palkittu Estevarsojen laatuarvostelussa palkinnolla EV-I (33p.)
♡ 28.02.2021 palkittu Helmikuun kantakirjaustilaisuudessa palkinnolla KTK-III (61p.)
♡ 30.11.2020 palkittu Estevarsojen laatuarvostelussa palkinnolla EV-I (33p.)
♡ 28.02.2021 palkittu Helmikuun kantakirjaustilaisuudessa palkinnolla KTK-III (61p.)
Soihtu on oikeasti tosi kiva hevonen. Se ei ole varmasti ulkoisesti se kaikkein mieleenpainuvin yksilö enkä äkkiseltään osaa sanoa, onko siinä mitään mikä herättäisi mielenkiinnon, jos sen näkisi vain seisomassa laitumella. Tämä on ehkä se syy, että Soihtu myytiin peräti kolmesti, mutta kaupat peruuntuivat kaikilla kerroilla viime hetkellä. Jos Soihdulle kuitenkin antaa aikaa ja mahdollisuuden, hurmaa se valloittavalla ja rempseällä luonteellaan. Neljäs kerta toden sanoi, kun Soihtu vihdoin sai mukavan kodin Jensin luota. Valitettavasti elämäntilanteen muuttuessa, Jens haikein mielin otti yhteyttä minuun ja kertoi joutuvansa luopumaan Soihdusta. Tietenkin otin Soihdun avosylin vastaan, vaikka samasta emätammasta löytyi jo entuudestaan Seili tallista. Täytyy myöntää, että nyt kävi kasvattajan vähän sääliksi Soihtua, joka lyhyen elämänsä aikana oli joutunut jo niin monesti muutosten tuulien tuivertamaksi. Tosin Soihtu ei ensimmäisen kolmen kerran aikana ehtinyt fyysisesti vaihtaa paikkaa Myrskylästä minnekään, joten todellisuudessa Soihtu palasi oikein pirtsakkana ja hyvinvoivana takaisin kotikonnuilleen ymmärtämättä tuontaivaallista historiastaan. Mutta silti tuo pieni tohiseva suokkityttönen oli minun silmissäni vähän raukka ja sai sen mukaisen vastaanoton, kun valikoin sille tallin parhaan karsinan ja tarhapaikan emänsä sekä puolisiskonsa seurasta suojaisesta metsätarhasta.
Luonnekuvaus
Tullessaan meille Soihtu oli Soihtu, mutta sitten tallitytöt nimesivät sen kuulemma söpöyden ja helpon huutamisen vuoksi Oiliksi. Tai eihän kukaan Oilille oikeasti halua huutaa, sillä se on varmasti maailman suurisydämisin suomenhevonen. Se vaan on niin menossa suuntaan jos toiseenkin, että joskus sitä tarvitsee kutsua nimeltä hieman napakammin.
Oilia voisi kuvailla koiranpennuksi, joka on juuri oppinut juoksemaan. Kaikkeen ja kaikkiin pitäisi päästä tutustumaan heti, nyt ja tällä sekunnilla. Eikä siinä olisi muuten mitään ongelmaa, mutta jos ei ole vahtimassa, niin siellä se Oili taas jo menee tutkimassa sitä ja tätä. Ja vielä vähän tuota. Onneksi Oili on kiltti, eikä tahallaan pelästytä ketään tai riko paikkoja. Oikeasti Oilin voisi viedä vaikka sairaalaan käynnille ja se varoisi kaikkia, jos se vain malttaisi olla tarpeeksi kauan aloillaan.
Hoitaessa Oili on jokseenkin ärsyttävä, sillä se välillä pyörii ja hyörii, eikä ota pyyntöjä tai käskyjä pysyä paikallaan kuuleviin korviinsa. Muuten se on kuin unelma hoitaa, tamma ei pure eikä potki. Eikä se juuri koskaan näytä edes hapanta naamaa, edes satuloidessa. Varpaille se saattaa vahingossa astua ja on turha odottaa, että Oili huomaisi asian itse ja siirtyisi omatoimisesti. Satulointi ei tunnu Oilista missään, kunhan sen muistaa tehdä mahdollisimman kiltisti eikä heti tiukaksi riuhtaisemalla. Kuolaimet Oili osaa ottaa automaattisesti suuhunsa, sillä onhan se hirmuisen ihanaa, kun saa jotain mutustella. Ja vielä luvan kanssa!
Työskentely Oilin kanssa on samalla helppoa ja hankalaa. Oilia ei pelota mikään ja se on uteliaisuudessaan nopea oppimaan – siis silloin, kun tamma jaksaa keskittyä. Uusia asioita opettaessa Oili kannattaa pitää palaset pieninä ja mieluummin toistaa opin useamman kerran. Oppiihan tamma kerrastakin helposti, varsinkin kun kyseessä on joku Oilin ihan itse keksimä jekku.
Uudet paikat eivät jännitä ja maastossa on säässä kuin säässä varmajalkaista seuraa. Oili katselee lähinnä kiinnostuneena maailman menoa eikä se pienestä hätkähdä. Hyvin kivikkoinen maasto ja umpimetsässä tarpominen on Oilista kivaa, vaikka se ei sitä osaakaan hyvin. Jalkojen asettelu sopiville paikoille on välillä myös esteillä hankalaa ja hypätessä Oilin kanssa tarvitsee myös ratsastajan tietää mitä tehdä ja olla läsnä.
Luonteen on kirjoittanut Soihdun entinen omistaja Jens (VRL-14744)
Oilia voisi kuvailla koiranpennuksi, joka on juuri oppinut juoksemaan. Kaikkeen ja kaikkiin pitäisi päästä tutustumaan heti, nyt ja tällä sekunnilla. Eikä siinä olisi muuten mitään ongelmaa, mutta jos ei ole vahtimassa, niin siellä se Oili taas jo menee tutkimassa sitä ja tätä. Ja vielä vähän tuota. Onneksi Oili on kiltti, eikä tahallaan pelästytä ketään tai riko paikkoja. Oikeasti Oilin voisi viedä vaikka sairaalaan käynnille ja se varoisi kaikkia, jos se vain malttaisi olla tarpeeksi kauan aloillaan.
Hoitaessa Oili on jokseenkin ärsyttävä, sillä se välillä pyörii ja hyörii, eikä ota pyyntöjä tai käskyjä pysyä paikallaan kuuleviin korviinsa. Muuten se on kuin unelma hoitaa, tamma ei pure eikä potki. Eikä se juuri koskaan näytä edes hapanta naamaa, edes satuloidessa. Varpaille se saattaa vahingossa astua ja on turha odottaa, että Oili huomaisi asian itse ja siirtyisi omatoimisesti. Satulointi ei tunnu Oilista missään, kunhan sen muistaa tehdä mahdollisimman kiltisti eikä heti tiukaksi riuhtaisemalla. Kuolaimet Oili osaa ottaa automaattisesti suuhunsa, sillä onhan se hirmuisen ihanaa, kun saa jotain mutustella. Ja vielä luvan kanssa!
Työskentely Oilin kanssa on samalla helppoa ja hankalaa. Oilia ei pelota mikään ja se on uteliaisuudessaan nopea oppimaan – siis silloin, kun tamma jaksaa keskittyä. Uusia asioita opettaessa Oili kannattaa pitää palaset pieninä ja mieluummin toistaa opin useamman kerran. Oppiihan tamma kerrastakin helposti, varsinkin kun kyseessä on joku Oilin ihan itse keksimä jekku.
Uudet paikat eivät jännitä ja maastossa on säässä kuin säässä varmajalkaista seuraa. Oili katselee lähinnä kiinnostuneena maailman menoa eikä se pienestä hätkähdä. Hyvin kivikkoinen maasto ja umpimetsässä tarpominen on Oilista kivaa, vaikka se ei sitä osaakaan hyvin. Jalkojen asettelu sopiville paikoille on välillä myös esteillä hankalaa ja hypätessä Oilin kanssa tarvitsee myös ratsastajan tietää mitä tehdä ja olla läsnä.
Luonteen on kirjoittanut Soihdun entinen omistaja Jens (VRL-14744)
Sukutaulu & jälkeläiset
|
|
00.00.0000 sh o/t.
|
Kilpailukalenteri
KRJ-sijoituksia 0, joista voittoja 1
ERJ-sijoituksia 0, joista voittoja 0
Päiväkirja & valmennukset
25.01.2020 Myynti-ilmoitus (kirjoittanut kasvattaja)Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu…
Paitsi ei meidän Soihtu. Soihtu ei nuku ikinä, jos se saisi itse päättää. Maailmassa on niin paljon nähtävää, koettavaa ja tutkittavaa, ettei sitä vain millään ehdi nukkua! Soihtu on aina menossa joko eteen, taakse, sivulle ja toisinaan jopa ylöspäin eikä tämä suomenhevonen kyllä olisi sopinut entisajan puusavottaan mettän keskelle seisomaan, ei sitten millään. Soihtu sopii parhaiten toiminnan naiseksi jonnekin missä sattuu ja tapahtuu, mikä olisi sitten varmaankin este- tai kenttäradat vanhempiensa mallin mukaan. Kyllä kai se kouluratsastukseenkin saadaan sopimaan, kun oikein koittaa, mutta sitä ennen tamman hätäisyys pitäisi saada valjastettua hieman paremmin oikeisiin asioihin. Soihtu ei siis ole se kaikkien tasaisin suomenhevonen, mutta ainakin se on ihan Pelle Peloton eikä mikään Venäjän sotakonetta pienempi ryske saa sitä helposti pois tolaltaan, tokkopa sekään. Luulen, että Soihdun rohkeus perustuu siihen, että sillä on niin kova meno ja tohina päällä koko ajan, ettei se edes ehdi havannoimaan ympäristöään kovin tarkasti. Plussapuoliksi Soihdulle voi myös laskea sen rennon hyväntuulisuuden ja sellaisen hälläväliä meiningin - tämän neidon kanssa pipo ei parane olla turhan kireällä. |
20.10.2020 Vierailu varsa-arvioinnissa (kirjoittanut Jens VRL-14744)
Soihdusta oli tullut Oili ja siinä ajassa tammasta oli kuoriutunut oikein pätevä eskarilainen. Oili oli ollut malliesimerkki suurisydämisestä suomenhevosesta aina ensitapaamisestamme lähtien ja sama näkyi kaikissa yhteisissä hetkissämme. Oilin kanssa oli helppo työskennellä ja siitä näki, että sen kanssa oli tehty hyvin töitä jo kasvattajan kanssa.
Viime aikoina olimme Oilin kanssa harjoitelleet maastakäsin niin pelkällä riimulla kuin suitsilla erilaisia ratsuhevosen taitoja. Ensimmäisistä treeneistä tuttu hätäisyys ja ylimääräisen tekemisen meininki olivat yhä työskentelyn suurimmat ongelmat, mutta pienissä pätkissä Oili jaksoi keskittyä tehtäviin oikein mallikkaasti. Parhaimmillaan Oili reagoi kaikista pienimpiinkin apuihin ja nuorikosta sai olla tosissaankin ylpeä joka päivä yhä enemmän.
Olimme valmistautuneet pitkään ja hartaasti Virtuaalisten Suomenratsujen varsa-arviointiin, sillä tapahtuma oli Oilin ensimmäinen isompi julkinen koetus. Hälinään olimme totutelleet vierailemalla parilla lähitallilla, ja Oili oli ollut pienissä kisoissa käsihevosena tutustumassa turvallisen kaverin kanssa isojen hevosten touhuihin. Reissut olivatkin tuntuneet olevan Oilin mieleen tutkimusmatkoina eikä tamma ainakaan arastellut uusia asioita.
Varsa-arvioinnissa Oili jaksoi käyttäytyä hyvin, vaikka suurempi tohina hämmensi ja tuomarit olivat jännittäviä tullessaan lähelle. Rehellisesti Oili silti jaksoi koko tapahtuman läpi ja hurmasi tuomarit rennolla luonteellaan. Ihana luonne tuntui antavan myös hieman hätäistä käytöstä, sillä niin yleisestä käytöksestä kuin käytöksessä rakennearvostelusta napsahti naperolle vähintään kuutoset.
Rankan päivän jälkeen illalla vielä vähän rapsuteltiin yhdessä ja siitä vasta Oili tykkäsikin. Huomasin päivän olleen jännittävä myös siitä, että yleensä energinen tamma vaikutti tavallista raukeammalta. Oililla oli lupa olla väsynyt huikean suorituksen jälkeen, olihan meidän rakas vauvamme SV-I -palkinnon arvoinen.
Viime aikoina olimme Oilin kanssa harjoitelleet maastakäsin niin pelkällä riimulla kuin suitsilla erilaisia ratsuhevosen taitoja. Ensimmäisistä treeneistä tuttu hätäisyys ja ylimääräisen tekemisen meininki olivat yhä työskentelyn suurimmat ongelmat, mutta pienissä pätkissä Oili jaksoi keskittyä tehtäviin oikein mallikkaasti. Parhaimmillaan Oili reagoi kaikista pienimpiinkin apuihin ja nuorikosta sai olla tosissaankin ylpeä joka päivä yhä enemmän.
Olimme valmistautuneet pitkään ja hartaasti Virtuaalisten Suomenratsujen varsa-arviointiin, sillä tapahtuma oli Oilin ensimmäinen isompi julkinen koetus. Hälinään olimme totutelleet vierailemalla parilla lähitallilla, ja Oili oli ollut pienissä kisoissa käsihevosena tutustumassa turvallisen kaverin kanssa isojen hevosten touhuihin. Reissut olivatkin tuntuneet olevan Oilin mieleen tutkimusmatkoina eikä tamma ainakaan arastellut uusia asioita.
Varsa-arvioinnissa Oili jaksoi käyttäytyä hyvin, vaikka suurempi tohina hämmensi ja tuomarit olivat jännittäviä tullessaan lähelle. Rehellisesti Oili silti jaksoi koko tapahtuman läpi ja hurmasi tuomarit rennolla luonteellaan. Ihana luonne tuntui antavan myös hieman hätäistä käytöstä, sillä niin yleisestä käytöksestä kuin käytöksessä rakennearvostelusta napsahti naperolle vähintään kuutoset.
Rankan päivän jälkeen illalla vielä vähän rapsuteltiin yhdessä ja siitä vasta Oili tykkäsikin. Huomasin päivän olleen jännittävä myös siitä, että yleensä energinen tamma vaikutti tavallista raukeammalta. Oililla oli lupa olla väsynyt huikean suorituksen jälkeen, olihan meidän rakas vauvamme SV-I -palkinnon arvoinen.
27.10.2020 Rapsuttelua ja satuloimisen alkeita (kirjoittanut Jens VRL-14744)
Oili lepuutti vasenta takajalkaansa tarhan kaukaisimmassa nurkassa, kun astelin määrätietoisesti portille aikeissa hakea tamma sisälle. Sadekelit olivat mahdollistaneet mutakylvyt, joiden tehokkuutta olin yrittänyt epätoivoisesti estää loimien avulla. Oilin elämässä loimet eivät paljon vauhtia hidastaneet ja nytkin jalka- ja häntäremmein nuorikkoon sidottu loimi roikkui sivulla paljastaen harmaaksi värjäytyneen lautasen. Onneksi Oili oli niin söpö ja rempseä, ettei sille voinut edes yrittää olla vihainen.
Heti tarhassa Oili oli hirveällä tohinalla jakamassa pusuja ja halauksia, mutta tyytyi sitten hamuamaan riimunnarua ja takin helmaa, kun se ei ollutkaan sallittua. Samaisen innokkuuden takia pidimme pienen harjoitustuokion tarhan portilla koskien sitä, kuinka reippaalla tahdilla tarhasta poistuminen oli suotuisaa käytöstä.
Pienen karsinassa suoritetun pyörimisen jälkeen Oili rentoutui harjaukseen niin, että koko hevonen tuntui kaatuvan ja ylähuuli väpätti. Perusteellisen harjauksen jälkeen Oili sai syödä iltapuuronsa samalla, kun sen selässä oli loimivyöllä kiinnitetty satulahuopa. Pari kertaa kolmevuotiaalla oli ollut satulakin selässä, mutta vielä pääosin harjoittelut tapahtuivat vain satulahuovan kanssa, jotta Oili pääsisi rauhassa tottumaan loimivyön avulla satulavyön ajatukseen.
Heti tarhassa Oili oli hirveällä tohinalla jakamassa pusuja ja halauksia, mutta tyytyi sitten hamuamaan riimunnarua ja takin helmaa, kun se ei ollutkaan sallittua. Samaisen innokkuuden takia pidimme pienen harjoitustuokion tarhan portilla koskien sitä, kuinka reippaalla tahdilla tarhasta poistuminen oli suotuisaa käytöstä.
Pienen karsinassa suoritetun pyörimisen jälkeen Oili rentoutui harjaukseen niin, että koko hevonen tuntui kaatuvan ja ylähuuli väpätti. Perusteellisen harjauksen jälkeen Oili sai syödä iltapuuronsa samalla, kun sen selässä oli loimivyöllä kiinnitetty satulahuopa. Pari kertaa kolmevuotiaalla oli ollut satulakin selässä, mutta vielä pääosin harjoittelut tapahtuivat vain satulahuovan kanssa, jotta Oili pääsisi rauhassa tottumaan loimivyön avulla satulavyön ajatukseen.
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE
Hevosen kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Hevosen kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan