Moonaliisa
"Moona"
s. 10.10.2018, Suomi (16v) suomenpienhevonen, tamma punarautias, 145 cm VH19-018-0359 kasv. Pirjo Kaitanen, Espoo EVM om. Kaunispuro, VRL-08179 koulupainotteinen, Helppo A |
♡ 20.04.2022 palkittu Suomenhevosten laatuarvostelussa palkinnolla SLA-I (91p.)
♡ 31.08.2023 palkittu Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkinnolla KRJ-I (102,5p.)
♡ 31.08.2023 palkittu Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkinnolla KRJ-I (102,5p.)
Lempeä kesäsade ei tuntunut haittaavan Moonaliisaa, joka käyskenteli kesälaitumella porttia kohden pienet korvat uteliaasti kääntyneinä höröasentoon. Se hörisi kuuluvasti lähestyessään ja työnsi pehmeän turpansa ojennettua kättäni kohden tuupaten hellästi. Tamman jokainen solu huokui lempeyttä ja ystävällisyyttä enkä voinut itselleni mitään, vaan tunsin ihastuvani siihen jo ensisilmäyksellä. Kaunispiirteinen Moonaliisa oli kiehtova hevonen - sellainen, jota ei halunnut päästää hyppysistään. Koeratsastus ei ollut kummoinen, sillä tamma oli nuori ja vielä raaka, mutta sen yritteliäs ja innokas luonne vakuutti vielä ensivaikutelmaakin enemmän. Tuntui, kuin Moonaliisa olisi täydentänyt sellaisen puuttuvan palasen, jonka en tiennyt olevan edes hukassa.
Luonnekuvaus
Jos Moonaliisa olisi ihminen, olisi se kukkaseppele päässä viljapellossa tanssiva luonnonlapsi, jonka perään kaikki pitäjän pojat huokailisivat ihastuneina. En ole tavannut yhtäkään tyyppiä, joka ei pitäisi Moonasta eikä se ole mikään ihmekään, sillä tamma osaa sukeltaa jokaisen ihmisen sydämeen suurinpiirtein kolmessa ja puolessa minuutissa. Välillä mietin, onko Moona jokin manipuloinnin mestari, mutta se taitaa olla vain niin vilpittömän ihastuttava karvakorva, ettei siihen voi olla rakastumatta. Moona jättää useimpiin kohtaamiinsa ihmisiin lähtemättömän vaikutuksen ja se mielestäni kertoo jotain siitä, miten ainutlaatuinen hevonen se on.
Moonasta ei mikään ole hauskempaa, kuin lähteä yhteisille seikkailuille lempi-ihmisensä kanssa. Siksipä Moona on aina lähdössä ilomielin hommiin, oli sitten kyse näyttelyistä 400km ajomatkan päässä tai ihan vain iltatallista. Moonalle ei ole niin justiinsa mitä tehdään, kunhan vain yhdessä tehdään. Positiivisen luonteenlaatunsa ansiosta Moona on helppohoitoinen ja sen kanssa ei tarvitse varata neljää tuntia ylimääräistä aikaa siltä varalta, ettei se aiheuttaisi draamaa juuri ennen kuin pitäisi kisoihin lähteä. Tamma nimittäin lastautuu traileriin lähes itsekseen ja toimii muutenkin rauhallisesti ja fiksusti kaikenlaisissa tilanteissa. Läheisyydenkipeänä hevosena Moona ei oikein pidä yksinolemista, joten se saattaa joskus olla vähän huolestuneen oloinen, jos joutuu matkustamaan yksin. Sen sijaan maastoon tamma lähtee yksinkin, sillä se saa mielestään ihan tarpeeksi seuraa ihmisestä eikä hevoskaveri ole ihan välttämättömyys. Kuitenkin rennoimmillaan Moona on kaverin kanssa ja se selkeästi hakee turvaa kavereistaan myös tarhaillessaan.
Jo silloin, kun Moona ostettiin, oli selvää, että siitä tulee kouluhevonen. Kyllä tamma esteillekin taipuu, mutta se on hieman turhan haaveilija estemopoksi eikä syty samalla tavalla esteillä kuin kouluradalla. Runosieluinen ja herkkä Moona on kuin tehty harmoniseen kouluratsastukseen, jossa se toimii höyhenenkevyesti. Herkkyys on ehdottomasti Moonan yksi parhaita ominaisuuksia ratsuna ja sitä on helppo ratsastaa hyvin pienin ja huomaamattomin avuin. Moonalla on luontaista rytmitajua ja sen liikkuminen on siistiä ja kevyennäköistä. Vaikka Moonan liikkeet eivät ole kaikkein näyttävämpiä, on sillä kuitenkin kolme siistiä askellajia, jotka se pystyy suorittamaan vahvasti ja puhtaasti. Koska Moona on hyvin herkkä ratsu, liian kovat avut saavat sen hidastumaan ja silloin meno muuttuu tahmeaksi ja haluttomaksi. Pienen kokonsa vuoksi Moonan liikkeet menevät myös helposti lyhyiksi, jolloin tulee muistaa ratsastaa Moonaa irtonaisemmaksi ja pidentää askelta.
Moonasta ei mikään ole hauskempaa, kuin lähteä yhteisille seikkailuille lempi-ihmisensä kanssa. Siksipä Moona on aina lähdössä ilomielin hommiin, oli sitten kyse näyttelyistä 400km ajomatkan päässä tai ihan vain iltatallista. Moonalle ei ole niin justiinsa mitä tehdään, kunhan vain yhdessä tehdään. Positiivisen luonteenlaatunsa ansiosta Moona on helppohoitoinen ja sen kanssa ei tarvitse varata neljää tuntia ylimääräistä aikaa siltä varalta, ettei se aiheuttaisi draamaa juuri ennen kuin pitäisi kisoihin lähteä. Tamma nimittäin lastautuu traileriin lähes itsekseen ja toimii muutenkin rauhallisesti ja fiksusti kaikenlaisissa tilanteissa. Läheisyydenkipeänä hevosena Moona ei oikein pidä yksinolemista, joten se saattaa joskus olla vähän huolestuneen oloinen, jos joutuu matkustamaan yksin. Sen sijaan maastoon tamma lähtee yksinkin, sillä se saa mielestään ihan tarpeeksi seuraa ihmisestä eikä hevoskaveri ole ihan välttämättömyys. Kuitenkin rennoimmillaan Moona on kaverin kanssa ja se selkeästi hakee turvaa kavereistaan myös tarhaillessaan.
Jo silloin, kun Moona ostettiin, oli selvää, että siitä tulee kouluhevonen. Kyllä tamma esteillekin taipuu, mutta se on hieman turhan haaveilija estemopoksi eikä syty samalla tavalla esteillä kuin kouluradalla. Runosieluinen ja herkkä Moona on kuin tehty harmoniseen kouluratsastukseen, jossa se toimii höyhenenkevyesti. Herkkyys on ehdottomasti Moonan yksi parhaita ominaisuuksia ratsuna ja sitä on helppo ratsastaa hyvin pienin ja huomaamattomin avuin. Moonalla on luontaista rytmitajua ja sen liikkuminen on siistiä ja kevyennäköistä. Vaikka Moonan liikkeet eivät ole kaikkein näyttävämpiä, on sillä kuitenkin kolme siistiä askellajia, jotka se pystyy suorittamaan vahvasti ja puhtaasti. Koska Moona on hyvin herkkä ratsu, liian kovat avut saavat sen hidastumaan ja silloin meno muuttuu tahmeaksi ja haluttomaksi. Pienen kokonsa vuoksi Moonan liikkeet menevät myös helposti lyhyiksi, jolloin tulee muistaa ratsastaa Moonaa irtonaisemmaksi ja pidentää askelta.
Sukutaulu & jälkeläiset
isä Monarkki tprt 146cm EVM |
|
emä A.R. Riksiina rtkm 144cm EVM |
|
SUKUSELVITYS
i. Tummanpunarautias läsipäinen Monarkki on ravisukuinen ori, jonka kasvattaja Ilpo Kaurinen toivoi jäävän vähän isommaksi. Vaikka pieni koko ei tarkoittanut automaattisesti hidasta ravia (siitä todisteena oli pienhevoskokoinen ja raveissa hyvin menestynyt isäori Mörkö), ei Monarkki kasvattajaansa miellyttänyt ja se myytiin 4-vuotiaana. Hamppuharjainen ori päätyi 23-vuotiaalle Lilja Teittiselle harrasteratsuksi. Monarkki oli hyväluontoinen ja Lilja kävi ahkerasti orin kanssa kouluvalmennuksissa. Rehellinen ja työteliäs Monarkki eteni hienosti ja ratsukko starttasikin pian nuorten hevosten luokissa. Hiljalleen Monarkki nousi aina Helppo A -tasolle asti ja lisäksi Monarkki koulu-uransa jälkeen kilpaili hetken aikaa myös valjakkoajossa. Vaikka Monarkki oli ravisukuinen, se sai paljon kiitosta siisteistä ja laadukkaista liikkeistään, joista etenkin ravi vakuutti tuomariston. Monarkkia käytettiin harkitusti jalostukseen, mutta tallipaikkaan liittyvien vaikeuksien takia ori ruunattiin 16-vuotiaana.
ii. Mörkö edustaa vanhaa ravisukua, joka ulottuu pitkälle ravihistoriaan. Sen isä Kurko oli lähes miljoonan markan voittosumman kerännyt ravuri, jonka jälkeläislista pitää sisällään lähes 300 varsaa. Siksipä Kurko-sukuiset hevoset eivät ole mikään harvinaisuus nykyaikanakaan. Möröstä tuli isänsä tapaan raviratojen taituri, vaikka ihan isänsä meriitteihin se ei yltänyt. Uransa aikana Mörkö voitti n. 225 000 euroa sekä se hyväksyttiin II-palkinnolla kantakirjaan. Luonteeltaan Mörkö oli rauhallinen, järkevä ja kylmäpäinen hevonen, jonka ravityyli oli tappavan tasainen. Parhaimmillaan Mörkö oli pitkillä matkoilla, jossa sen suorituskyky oli eduksi. Vaikka Mörkö oli pienikokoinen, vain 148-senttinen, ei se jäänyt isompien kilpatoveriensa jalkoihin. Sitkeän luonteensa ansiosta sen omistajat Marja ja Toivo Eskonen pitivät sitä suuressa arvossa tallissaan. Jälkeläisiä orille siunaantui vähän päälle 80, sillä orin jalostusura tyssäsi onnettomuuteen, jonka vuoksi ori jouduttiin lopettamaan vain 17-vuotiaana. ie. Ilpo Kaurisen tallissa seisoi useampi suvukas jalostustamma ja Karkki oli niistä eniten Ilpon mieleen. Karkki ei ollut kummoisen näköinen hevonen - sellainen tasaisen punertavanruskea tamma, jolla oli kohtalaisen ilmeetön pää eikä yhden yhtä valkoista merkkiä missään. Siitä huolimatta Karkki kolahti omistajaansa eikä vähiten harvinaisen ja erisukuisen sukutaulunsa vuoksi, mikä antoi vapauksia orivalintojen kanssa. Kun Ilpo osti Karkin, oli tamma varsonut jo pariin otteeseen edellisellä omistajallaan ja oli jo 13-vuotias. Karkki oli myös ravannut kilpaa useamman kauden verran kohtalaisella menestyksellä. Karkki ehti varsoa uudessa kodissaan vain kolmesti ennen kuin varsomisessa tulleiden komplikaatioiden vuoksi sitä ei enää uskallettu astuttaa uudelleen. Eläkepäiviään Karkki sai viettää 22-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen se lopetettiin iän tuomien ongelmien vuoksi. |
e. Pienhevospiireissä A.R. Riksiina on tunnettu, vaikka se edustaakin kasvattajan Aimo Raiskin ainoaa pienhevoslinjaa. Muuten Aimo tunnetaan isompien hevosten suosijana, vaikka jotkut ovatkin todenneet, että Aimo astuttaa vaikka sian pässillä, jos sillä on mahdollisuus päästä rahoiksi. Niin tai näin, A.R. Riksiina ei ollut mitenkään huono hevonen. Päinvastoin, rautiaankimo 144-sentinen Riksiina menestyi hienosti Helppo B -tasolla omistajansa Niina Koivikon tyttären Nella Koivikon kanssa. Potentiaalia olisi ollut nousta Helppo A -tasollekin, mutta tamma päädyttiin astuttamaan useampana vuotena perätysten. Loppu onkin historiaa, sillä Riksiina on jättänyt kuusi laadukasta pienhevosvarsaa, joiden joukosta löytyy mm. I-palkinnolla kantakirjattu pienori Rokkipoika. Riksiina on osaltaan osallistunut kimon värityksen säilymiseen tuleville sukupolville eikä sen merkitystä suomenpienhevosen jalostuksessa voida missään määrin väheksyä. Riksiina lopetettiin 23-vuotiaana yleiskunnon romahtamisen vuoksi.
ei. Kaamosmaan Ristus ei ollut kaikkein hyvärakenteisin hevonen, mutta se ei sen suosiota vähentänyt tammanomistajien keskuudessa. Siitä piti huolen Ristuksen ruunikonkimo väritys, joka sai ihmiset haaveilemaan omasta kimosta suomenhevosta. Oikeanlaisiin tammoihin yhdistettynä Ristus jättikin päteviä varsoja, jotka olivat huomattavasti isäänsä parempia rakenteeltaan. Kuitenkin Ristuksen varsojen joukosta löytyy niitä heikkolaatuisempiakin yksilöitä. Tämän vuoksi orin nimi ei ollut ratsupiireissä mikään ihan hirveän suosittu, kunnes muutamat sen varsoista alkoivat saada menestystä joko kilpakentillä tai jalostuksen saralla. Itse Ristus oli luonteeltaan avoin ja veikeä ori, jolla riitti energiaa ja osaamista. Ristus kilpaili pääsääntöisesti kenttäratsastuksessa omistajansa Susanna Vanhatalon kanssa. Ristuksen kohtaloksi koitui etusäären murtuma kenttäkilpailuissa, minkä vuoksi se lopetettiin radalle 14-vuotiaana. Ristusta oli kuitenkin käytetty aktiivisesti jalostukseen, joten lyhyestä eliniästään huolimatta sille jäi useampi varsa. ee. Rautias pienikokoinen 140-senttinen A.R. Seiliina syntyi Aimo Raiskin tallille ja poistui todistettavasti kotipihastaan vain kertaalleen, kun tamma kuskattiin lähikylälle kantakirjaustilaisuuteen. Sieltä se palasikin II-palkinnon kanssa, mikä oli positiivinen yllätys kaikille. Seiliinaa kun ei oltu juurikaan valmisteltu kantakirjaustilaisuuteen, mitä nyt tallilla käyvät tallitytöt olivat sitä treenanneet tallin takaisella pellolla. Kuitenkin tammalla oli hyvä rakenne ja erinomaisen hyvä luonne, mikä teki siitä hyvän jalostustamman. Ja siinä hommassa Seiliina koko elämänsä toimikin tehokkaasti, sillä se sai peräti yhdeksän varsaa, joista kaksi tosin syntyi kuolleena. Varsomisen ohessa Seiliina toimi harrastepuskaratsuna, sillä se oli ihmisläheinen, rauhallinen ja fiksu hevonen, jonka selkään uskalsi päästää myös nuoret naapurintytötkin. Seiliina lopetettiin vasta 25-vuotiaana huonojen hampaiden vuoksi. |
02.09.2019 sph t.
09.02.2020 sph o. |
KTK-III
VIR MVA Ch, SV-I, KV-II, KTK-II, KRJ-III |
|
Kilpailukalenteri
KRJ-sijoituksia 43, joista voittoja 6
01.06.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 2/30
02.06.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 4/30 03.06.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 4/30 07.06.2019 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 5/40 09.06.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 4/30 11.06.2019 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 1/40 11.06.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 3/30 13.06.2019 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 2/40 21.06.2019 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 6/40 22.06.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 3/30 23.06.2019 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 4/40 28.06.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 4/30 29.06.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 2/30 20.07.2019 KRJ Dashner Stables - Helppo A - 5/28 22.07.2019 KRJ Tritium Sporthorses - Helppo A - 5/30 26.07.2019 KRJ Dashner Stables - Helppo A - 4/28 08.08.2019 KRJ Lupsakan Suomenhevoset - Helppo A - 5/30 10.08.2019 KRJ Lupsakan Suomenhevoset - Helppo A - 4/30 02.09.2019 KRJ Fellbury Stud - Helppo B - 7/50 06.09.2019 KRJ Fellbury Stud - Helppo B - 7/50 10.09.2019 KRJ Mörkövaara - Helppo B - 2/30 22.09.2019 KRJ Rushock Bog - Helppo B - 2/40 |
06.10.2019 KRJ Rushock Bog - Helppo B - 6/40
24.10.2019 KRJ Rushock Bog - Helppo B - 3/32 29.10.2019 KRJ Rushock Bog - Helppo B - 1/32 06.11.2019 KRJ Rushock Bog - Helppo B - 5/32 11.11.2019 KRJ Rushock Bog - Helppo B - 4/32 15.01.2020 KRJ Team J&K - Helppo B - 5/40 20.01.2020 KRJ Team J&K - Helppo B - 1/40 27.01.2020 KRJ Team J&K - Helppo B - 1/40 11.10.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Helppo A - 4/50 21.10.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Helppo A - 1/50 28.10.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Helppo A - 7/50 04.12.2020 KRJ Koistila - Helppo A - 5/50 04.12.2020 KRJ Escorant Trakehners - Helppo A - 6/50 05.12.2020 KRJ Teilikorpi - Helppo A - 1/40 06.12.2020 KRJ Teilikorpi - Helppo A - 4/40 09.12.2020 KRJ Escorant Trakehners - Helppo A - 5/50 10.12.2020 KRJ Teilikorpi - Helppo A - 6/40 11.12.2020 KRJ Koistila - Helppo A - 7/50 24.12.2020 ERJ Escorant Trakehners - Helppo A - 4/50 28.12.2020 KRJ Koistila - Helppo A - 2/50 29.12.2020 KRJ Pony Champion (karsinta) - Helppo A - 2/42 |
Päiväkirja & valmennukset
11.07.2020 Kouluvalmennus (valmentaja Eveliina Harju EVM)
Kuuma helteinen heinäkuu oli vienyt mehut paitsi allekirjoittaneesta, myös monesta hevosesta. Ei kuitenkaan meidän Moonasta. Tamma seisoi tirheänä lämpimässä heinäkuun illassa kouluvarusteissaan, kun heilautin itseni sen selkään. Päivän pahin porotus oli jo loppunut, mutta viileäksi ilmaa ei voinut sanoa hyvällä mielikuvituksellakaan. Eveliina Harju oli vanha koulukaverini sekä työkseen valmennuksia tekevä pätevä koulutuuppari, joten olin värvännyt Eveliinan pitämään pienryhmäkouluvalmennusta heinäkuisena viikonloppuna.
Moonalla oli ollut pari vapaapäivää, minkä vuoksi se oli entistäkin innokkaampi hommiin. Alkuverryyttelyt hoidettiin itsenäisesti ja ratsastin tammaa tuntumalle tehden paljon kaarevia uria. Tamma tepsutti siististi ja häntä huiskien. Eveliina kehaisi sen näyttävän hyvin motivoituneelta ja sympaattiselta tyypiltä. Olin sataprosenttia samaa mieltä, vaikka tänään sainkin tehdä vähän enemmän töitä saadakseni Moonan askeleen rennoksi. Tamma kun tuppasi tikittämään, sen verran tohkeissaan se oli päästessään työnteon makuun.
Kuumasta säästä johtuen kovin raskasta valmennusta ei ollut luvassa, vaan pääpaino oli keskikäynnissä sekä ratsastajan istunnassa. Eveliina oli hyvin kiinnostunut istuntaopetuksesta ja hän oli käynyt Iso-Britanniassa asti kursseja oikeaoppisesta istunnasta. Vaikka itsekin hevosia olin ratsastanut ikäni, sain heti kuulla lantion vinoudesta, oikean olkapään jäkittämisestä sekä tuhannesta muusta asiasta. Kyllä se on vain sellainen juttu, että sitä sokeutuu omalle tekemiselle, jos ei aika ajoin saa vierailevaa näkökulmaa asioihin. Lantion asentoa korjaamalla oli huikea muutos Moonan tekemiseen, sillä olin huomaamattani jarruttanut sitä töpsöttämään. Askel piteni ja rentoutui silmissä ja keskikäyntikin alkoi näyttää siltä, miltä pitikin. Loppuun otettiin vielä muutama pohkeenväistö käynnissä, jossa pääsi myös havainnoimmaan istunnan merkitystä väistävässä liikkeessä.
Moonalla oli ollut pari vapaapäivää, minkä vuoksi se oli entistäkin innokkaampi hommiin. Alkuverryyttelyt hoidettiin itsenäisesti ja ratsastin tammaa tuntumalle tehden paljon kaarevia uria. Tamma tepsutti siististi ja häntä huiskien. Eveliina kehaisi sen näyttävän hyvin motivoituneelta ja sympaattiselta tyypiltä. Olin sataprosenttia samaa mieltä, vaikka tänään sainkin tehdä vähän enemmän töitä saadakseni Moonan askeleen rennoksi. Tamma kun tuppasi tikittämään, sen verran tohkeissaan se oli päästessään työnteon makuun.
Kuumasta säästä johtuen kovin raskasta valmennusta ei ollut luvassa, vaan pääpaino oli keskikäynnissä sekä ratsastajan istunnassa. Eveliina oli hyvin kiinnostunut istuntaopetuksesta ja hän oli käynyt Iso-Britanniassa asti kursseja oikeaoppisesta istunnasta. Vaikka itsekin hevosia olin ratsastanut ikäni, sain heti kuulla lantion vinoudesta, oikean olkapään jäkittämisestä sekä tuhannesta muusta asiasta. Kyllä se on vain sellainen juttu, että sitä sokeutuu omalle tekemiselle, jos ei aika ajoin saa vierailevaa näkökulmaa asioihin. Lantion asentoa korjaamalla oli huikea muutos Moonan tekemiseen, sillä olin huomaamattani jarruttanut sitä töpsöttämään. Askel piteni ja rentoutui silmissä ja keskikäyntikin alkoi näyttää siltä, miltä pitikin. Loppuun otettiin vielä muutama pohkeenväistö käynnissä, jossa pääsi myös havainnoimmaan istunnan merkitystä väistävässä liikkeessä.
31.05.2021 Äidinrakkaus
Moona oli jo kahdesti varsonut itse ja hoitanut pienokaisensa kympin arvoisesti. Tänä vuonna Moona ei kuitenkaan tulisi saamaan varsaa ja se tuntui olevan suorastaan hämmentynyt, kun ympärillä alkoivat muut tammat varsoa. Moona ei malttanut millään pitää turpaansa erossa muiden asioista ja vaan kesälaitumelle päästessään tuoreiden perheiden kanssa, se lyöttäytyi välittömästi varsallisten tammojen joukkoon. Suurimmalla osalla ei ollut mitään sitä vastaan, että Moona käytti ison siivun hereilläoloajastaan vieraiden muksujen kaitsemiseen.
Toukokuisena iltapäivänä tammalaitumen aidan vieressä olevalla isolla kivellä ja katselin hevosten touhuamista. Moona otti pieniä pyrähdyksiä ja ravasi häntä korkealla karkuun, kun nuori orivarsa jahtasi sitä korvat luimussa. Moona tuuppasi hellästi orivarsaa ja se sai hepulin pukitellen villisti tamman ympärillä. Moona tuntui olevan niin elementissään, että pakkohan se olisi alkaa suunnitella sille seuraavalle vuodelle varsaa, jotta se saisi purkaa kaiken äidillisen energiansa omaan lapsoseensa. Harmaat pilvet tekivät maisemasta lattean, mutta Moonan ja varsojen riemukas leikki piristi maisemaa saaden minut hymyilemään suupielestäni seuratessani laitumen riemua.
Toukokuisena iltapäivänä tammalaitumen aidan vieressä olevalla isolla kivellä ja katselin hevosten touhuamista. Moona otti pieniä pyrähdyksiä ja ravasi häntä korkealla karkuun, kun nuori orivarsa jahtasi sitä korvat luimussa. Moona tuuppasi hellästi orivarsaa ja se sai hepulin pukitellen villisti tamman ympärillä. Moona tuntui olevan niin elementissään, että pakkohan se olisi alkaa suunnitella sille seuraavalle vuodelle varsaa, jotta se saisi purkaa kaiken äidillisen energiansa omaan lapsoseensa. Harmaat pilvet tekivät maisemasta lattean, mutta Moonan ja varsojen riemukas leikki piristi maisemaa saaden minut hymyilemään suupielestäni seuratessani laitumen riemua.
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE
Hevosen kuvat © kiiskinen
Hevosen kuvat © kiiskinen