Lemmen Leisku
ERJ-I
|
Saavutukset |
"Myydään potentiaalinen, vielä raaka ori. Vain ammattitaitoiseen kotiin. Hyvä estesuku taustalla." Näiden sanojen saattelemana lähdin katsomaan Lemmen Leiskua Kelopirtin Tallille Ouluun. Tallin omistaja Mikko Koistinen esitteli kentällä tummanpuhuvan suomenhevosoriin selästä käsin. Voimakas se oli ja aikalailla kuumakin, mutta jokin siinä teki minuun vaikutuksen. Selkään oli päästävä!
Oma ratsastukseni ei sujunut suinkaan niin harmonisesti kuin taitavan Mikon esitys, mutta sain orin kuitenkin kulkemaan jotenkuten kenttää ympäri. Mies varmaan hymähteli kentän laidalla partaansa, kun Leisku vei minua kuin litran mittaa ja minä hikikarpalot otsalla koitin saada edes jotain apua läpi. "Vaatii vähän työstöä", puuskahdin ratsastuksen päätteeksi, kun Mikko katsoi minuun kysyvästi. "Mutta kyllä mä sen otan", tokaisin päättäväisenä. Mukaani seuraksi tulleen Turon ilmekään ei värähtänyt, sillä mies tiesi jo Ouluun lähtiessä, ettei sieltä palattaisi koppi tyhjänä takaisin.
Luonnekuvaus
Lemmen Leisku on miehinen mies, joka on totinen ja hiljainen, kuten perinteisen suomalaisen kuuluukin olla. Leiskulta on ihan turha odottaa suuria tunteenpurkauksia. Se on viileä ja hillitty kaveri, joka ei tunge turpaansa muiden asioihin ja toivoo mitä kohteliaimmin, ettei hänenkään asioihin kukaan puuttuisi. Luottamuspulaakin on havaittavissa Leiskussa etenkin vieraiden ihmisten kanssa, mutta tutun henkilökunnan kanssa ori on ihan mukava ja kiva oripoika, joka salaa tykkää hellyydenosoituksista ja rapsutuksista.
Leisku on mamman oma kultapoika, vaikka koittaakin pitää itsenäisen miehen kulissia yllä. Vaikka se on kovin vakava hevonen, on se kuitenkin perusluonteeltaan kohtelias ja nöyrä. Leisku oppii nopeasti ja sille ei tarvitse montaakaan kertaa sanoa, mikä on sallittua ja mikä ei. Se kulkee kauniisti vierellä eikä höngi taluttajan niskaan, kuten monet muut orit. Leisku kyllä saattaa narun päässä vähän steppailla tai muuten vaan olla kireän oloinen, mutta ei se koskaan lähde omille teilleen tai ole muutenkaan vaikea taluttaa. Ori ei tarvitse edes ketjua tai orikuolainta, sillä se uskoo ja kuuntelee hienosti taluttajaa. Hoitotilanteissa Leisku on viileä eikä hakeudu avoimesti kontaktiin hoitajan kanssa. Mieluummin se jöröttää omassa maailmassaan ja tekee sen mitä pyydetään vähin sanoin. Mainittakoon, että kengitys on jostain syystä Leiskulle kova paikka ja ori joudutaan aina rauhoittamaan kengityksen ajaksi. Eläinlääkäri sen sijaan on vain henkilö muiden joukossa eikä Leisku ole moksiskaan piikeistä tai verinäytteistä.
Ratsuna Leisku on vahva ja kuumaluontoinen ori, jota ratsastetaan myös esteillä kangilla. Leisku on aina vaatinut kovan kuolaimen, vaikka kovasti kokeilimme josko se pehmeällä kuolaimella herkistyisi paremmin ratsastajalle. Eihän siitä mitään tullut, vaan Leisku vei ja ratsastaja vikisi avuttomana selässä. Paremman kontaktin Leiskuun saa kangilla, sillä se on heti paremmin kuulolla ja tuntumalla. Osaavan ratsastajan kanssa Leisku tulee nopeasti yhteistyöhön ja sen kanssa pystyy hyvin ratsastamaan hallitusti ja hyvin pienillä avuilla. Sen sijaan Leisku aistii heti, jos sen selkään tulee epävarma ratsastaja ja lähtee aivan varmasti sooloilemaan. Vaikka ensimmäiset ratsastukset Leiskun kanssa menisivät ihan penkin alle, kannattaa sitkeästi jatkaa yhteistyön luomista orin kanssa, koska ennen pitkää tämä kovis pehmenee ja mukautuu uuteen ratsastajaansa. Esteäly on siirtynyt Leiskulle verenperintönä ja se on varsin taitava esteratsu. Potentiaalia Leiskulla on 120cm tasolle ja sillä on valtava hyppyvoima. Innostuessaan Leisku saattaa purra kuolaimeen ja lähteä ns. alta, mutta kanget ovat auttaneet tähän ongelmaan huomattavasti. Leisku ei ole se kaikista ketterin hevonen, joten tiukat kurvit ja nopeat käännökset eivät ole Leiskulle helppoja. Parhaimmillaan Leisku onkin isolla kentällä tai derbyareenalla, jossa on tilaa temmeltää. Hallikilpailut ovat aina olleet Leiskulle haastavia, sillä isolaukkaisen hevosen on vaikea mahtua ahtaalle radalle.
Leisku on mamman oma kultapoika, vaikka koittaakin pitää itsenäisen miehen kulissia yllä. Vaikka se on kovin vakava hevonen, on se kuitenkin perusluonteeltaan kohtelias ja nöyrä. Leisku oppii nopeasti ja sille ei tarvitse montaakaan kertaa sanoa, mikä on sallittua ja mikä ei. Se kulkee kauniisti vierellä eikä höngi taluttajan niskaan, kuten monet muut orit. Leisku kyllä saattaa narun päässä vähän steppailla tai muuten vaan olla kireän oloinen, mutta ei se koskaan lähde omille teilleen tai ole muutenkaan vaikea taluttaa. Ori ei tarvitse edes ketjua tai orikuolainta, sillä se uskoo ja kuuntelee hienosti taluttajaa. Hoitotilanteissa Leisku on viileä eikä hakeudu avoimesti kontaktiin hoitajan kanssa. Mieluummin se jöröttää omassa maailmassaan ja tekee sen mitä pyydetään vähin sanoin. Mainittakoon, että kengitys on jostain syystä Leiskulle kova paikka ja ori joudutaan aina rauhoittamaan kengityksen ajaksi. Eläinlääkäri sen sijaan on vain henkilö muiden joukossa eikä Leisku ole moksiskaan piikeistä tai verinäytteistä.
Ratsuna Leisku on vahva ja kuumaluontoinen ori, jota ratsastetaan myös esteillä kangilla. Leisku on aina vaatinut kovan kuolaimen, vaikka kovasti kokeilimme josko se pehmeällä kuolaimella herkistyisi paremmin ratsastajalle. Eihän siitä mitään tullut, vaan Leisku vei ja ratsastaja vikisi avuttomana selässä. Paremman kontaktin Leiskuun saa kangilla, sillä se on heti paremmin kuulolla ja tuntumalla. Osaavan ratsastajan kanssa Leisku tulee nopeasti yhteistyöhön ja sen kanssa pystyy hyvin ratsastamaan hallitusti ja hyvin pienillä avuilla. Sen sijaan Leisku aistii heti, jos sen selkään tulee epävarma ratsastaja ja lähtee aivan varmasti sooloilemaan. Vaikka ensimmäiset ratsastukset Leiskun kanssa menisivät ihan penkin alle, kannattaa sitkeästi jatkaa yhteistyön luomista orin kanssa, koska ennen pitkää tämä kovis pehmenee ja mukautuu uuteen ratsastajaansa. Esteäly on siirtynyt Leiskulle verenperintönä ja se on varsin taitava esteratsu. Potentiaalia Leiskulla on 120cm tasolle ja sillä on valtava hyppyvoima. Innostuessaan Leisku saattaa purra kuolaimeen ja lähteä ns. alta, mutta kanget ovat auttaneet tähän ongelmaan huomattavasti. Leisku ei ole se kaikista ketterin hevonen, joten tiukat kurvit ja nopeat käännökset eivät ole Leiskulle helppoja. Parhaimmillaan Leisku onkin isolla kentällä tai derbyareenalla, jossa on tilaa temmeltää. Hallikilpailut ovat aina olleet Leiskulle haastavia, sillä isolaukkaisen hevosen on vaikea mahtua ahtaalle radalle.
Sukutaulu & jälkeläiset
|
isä Huisko tprt 153cm EVM |
|
|
emä Hummukan Lempi trn 152cm EVM |
|
|
22.02.2019 sh o.
28.03.2019 sh t. |
SV-I
KTK-I |
Kilpailukalenteri
ERJ-sijoituksia 49, joista voittoja 7
|
12.01.2019 ERJ Hornanhovi - 110cm - 3/30
12.01.2019 ERJ Hornanhovi - 110cm - 3/30 13.01.2019 ERJ Hornanhovi - 110cm - 3/30 13.01.2019 ERJ Hornanhovi - 120cm - 4/30 13.01.2019 ERJ Hornanhovi - 120cm - 2/30 13.01.2019 ERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 120cm - 1/30 14.01.2019 ERJ Hornanhovi - 120cm - 5/30 16.01.2019 ERJ Hornanhovi - 110cm - 2/30 15.01.2019 ERJ Hornanhovi - 120cm - 5/30 16.01.2019 ERJ Hornanhovi - 120cm - 3/30 17.01.2019 ERJ Hornanhovi - 110cm - 5/30 17.01.2019 ERJ Hornanhovi - 120cm - 1/30 18.01.2019 ERJ Hornanhovi - 110cm - 1/30 18.01.2019 ERJ Hornanhovi - 110cm - 3/30 21.01.2019 ERJ Hornanhovi - 120cm - 3/30 22.01.2019 ERJ Hornanhovi - 120cm - 5/30 23.01.2019 ERJ Hornanhovi - 120cm - 1/30 23.01.2019 ERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 120cm - 5/30 24.01.2019 ERJ Hornanhovi - 110cm - 5/30 25.01.2019 ERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 120cm - 5/30 26.01.2019 ERJ Hornanhovi - 120cm - 2/30 27.01.2019 ERJ Hornanhovi - 110cm - 2/30 30.01.2019 ERJ Hornanhovi - 110cm - 5/30 30.01.2019 ERJ Hornanhovi - 120cm - 5/30 01.02.2019 ERJ Kuuran Suomenratsut - 120cm - 2/34 |
02.02.2019 ERJ Kuuran Suomenratsut - 110cm - 1/34
03.02.2019 ERJ Kuuran Suomenratsut - 100cm - 4/34 04.02.2019 ERJ Cadogan Ponies - 110cm - 5/30 05.02.2019 ERJ Cadogan Ponies - 110cm - 3/30 05.02.2019 ERJ Decnen Virtuaaliset - 110cm - 3/30 10.02.2019 ERJ Cadogan Ponies - 110cm - 1/30 14.02.2019 ERJ Cadogan Ponies - 110cm - 4/30 18.02.2019 ERJ Ristikallion Suomenhevoset - 110cm - 4/50 20.02.2019 ERJ Ristikallion Suomenhevoset - 110cm - 1/50 24.02.2019 ERJ Ristikallion Suomenhevoset - 110cm - 4/50 25.02.2019 ERJ Ristikallion Suomenhevoset - 110cm - 2/50 02.03.2019 ERJ Cadogan Ponies - 110cm - 3/30 06.03.2019 ERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 120cm - 3/30 09.03.2019 ERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 120cm - 4/30 10.03.2019 ERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 120cm - 4/30 12.03.2019 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 3/40 15.03.2019 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 5/40 16.03.2019 ERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 120cm - 3/30 17.03.2019 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 2/40 07.04.2019 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 6/40 12.04.2019 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 5/40 20.04.2019 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 1/40 24.04.2019 ERJ Rosgardur - 110cm - 2/100 25.04.2019 ERJ Rosgardur - 110cm - 10/100 |
Päiväkirja & valmennukset
20.01.2019 Vauhdin huumaa lumisella pellollaAika ajoin pohdin pääni puhki kuinka saada Leiskun energiavarastot edes hieman tyhjenemään. Paukkuva pakkanen oli ollut riesanamme jo koko tammikuun eikä ulkona päässyt kunnolla revittelemään. Tänään kuitenkin pakkasmittari näytti vain -12 ja satuloin heti Leiskun ja suuntasin orin kanssa metsäpolun kautta läheiselle kumpuilevalle pellolle, johon oli satanut paksu lumivaippa. Leisku upposi melkein kainaloita myöden lumihankeen, mutta se ei oria haitannut pätkääkään. Tarmokkaasti se marssi lumihangessa ja puuskutti nopeasti tarpomisen käydessä raskaaksi.
Pyysin Leiskun raviin ja ori vallan innostui heittäen muutaman railakkaan ilopukin. Tunsin satulankin läpi kuinka orin lihakset työskentelevät aktiivisesti. Hikinen karva kihartui sen kaulalla pyörteiksi ja vaahtoa roiskusi ryntäille. Pakkastuuli vihmoi poskipäitäni tehden ne kirkkaan punaiseksi. Vaikka talvella oli kylmää ja pimeää, olin kuitenkin ehdottomasti enemmän talven kuin kesän ystävä. Raikkaassa ilmassa tuntui puhdistuvan ja reippailun jälkeen oli ihana käpertyä sohvalle kaakaomukin kanssa. Sitä ennen kuitenkin piti jäähdytellä Leisku hyvin. Ravasimme reippaasti kotipihaan, jossa pyysin Pekkaa heittämään enkkuviltin Leiskun päälle. Se niskassa kävelimme sitten pitkät loppukäynnit maneesissa, jotta lihasjumeilta säästyttäisiin. |
|
20.04.2019 Estevalmennus (valmentaja Mikko Koistinen, kirjoittaja omistaja)
Oli ilo ja kunnia saada valmentajaksi Leiskun kasvattaja Mikko Koistinen Oulusta. Tai oikeastaan me mentiin puolimatkaan vastaan Kajaaniin Ratsastuskeskus KaVaan, jossa Mikko valmensi kerran kuukaudessa. Mikon valmennusrinkiin ei totisesti ollut helppo päästä, joten otimme tilaisuuden tilanteen vaativammalla vakavuudella ja ostin oikein uudet suitsetkin Leiskulle, jotta näytettäisiin mahdollisimman päteviltä.
Suorituspaineita ei toki lisännyt, että samassa valmennusringissä valmentautui mm. viime vuoden estemestarit, joten tunsin tuskanhien valuvan selkääni pitkin jo ennen kuin valmennus ehti alkaakaan. Alkulämmittelyissä Leisku vei minua tietenkin kuin märkää rättiä eikä meno näyttänyt todellakaan siltä, että joskus kisareissuilta ollaan todistetusti palattu ruusuke kourassa. Oikeastaan alkuverkka näytti enemmänkin juuri Vermon takasuoralta revityn ex-ravurin ja 12-vuotiaan heppatytön alkeistunnilta. Jos Mikko oli järkyttynyt ratsastuksestani, ei hän ei ainakaan näyttänyt sitä ulospäin. Vähäeleisesti Mikko totesi Leiskun olevan sentyyppinen hevonen, että kun se kerran pääsee jyräämisen makuun, on sitä vaikea palauttaa takaisin kuulolle. Mikolla oli onneksi muutama ässä hihassa ja muiden jo aloitellessa kolmoissarjan hyppäämistä, me jäimme vielä Mikon valvovan silmän alle tekemään erilaisia jumppaharjoituksia, jotta allani puhiseva höyryveturi saataisii jotenkin oikeaan mielentilaan.
Lopulta mekin pääsimme kolmoissarjan äärelle. Mikko muistutti Leiskun laukan olevan niin suuri, että laukka-askel oli saatava lyhenemään jo ennen sarjan ensimmäistä osaa. Rytmitys oli tärkeä ja siin olimme kertakaikkiaan huonoja. Leisku kun olisi halunnut painaa baanaa pitkin ns. täpöä kohti estettä, kun taas minä Leiskun mielenä tylsänä ja nihkeänä muijana sahasin puolipidätteitä turhaan läpi. Ensimmäinen sarjan ylitys sisälsi kenguruloikan, keskimmäisen esteen tolpan kaatumisen sekä niskoittelevan pukkihyppelyn viimeisen esteen jälkeen. Ei siis varsinaisesti mikään priimasuoritus. Jouduimme jälleen kiemuraurien ja volttien äärelle rahoittumaan, kun Leisku oli niin kierroksilla, että pienikin pidäte sai sen keulimaan silmänvalkuaiset vilkkuen.
En edes muista, koska Leisku olisi käynyt yhtä kierroksilla. Tuntui kuin vikinäni selässä olisi kärpäsen surinaa Leiskun korvissa. Se otti kierroksia niin samassa valmennuksessa olevasta toisesta orista että kentän ohi kävelevistä hevosista. Kun sen tie osui edes puolittain jonkin esteen linjalle, jännittyi se entisestään ja yritti rynniä puolihuomaamattomasti estettä kohden. Vaikka en ole luovuttajatyyppiä, lopulta ainoa vaihtoehto oli antaa orin kasvattajan nousta sen selkään. Aikansa Mikkokin orin kanssa taisteli ennen kuin se jotenkuten hallittavissa oleva laukka alkoi löytyä. Mikko hyppyytti oria verkkaesteillä niin kauan, että ori oli vaahdon peitossa ja kykeni hyppäämään esteen ilman suurempaa kiihtymystilaa.
Pääsin lopuksi väsytetyn ja läpiratsastetun orin selkään, hyppäsimme kohtalaisen onnistuneesti kolmoissarjan ja siirryimme heti loppuverkkoihin. Valmennus ei todellakaan ollut urani tähtihetkiä ja korvat häpeästä punoittaen kuuntelin Mikon palautetta valmennuksesta. Lohdutukseksi Mikko kuitenkin sanoi Leiskun olleen tänään selvästi ylivirittinyt ja suositteli orille hieman raskaampaa liikuntaa viikko-ohjelmaan, aivojumppaa sekä juoksutusta ennen seuraavaa valmennusta.
Suorituspaineita ei toki lisännyt, että samassa valmennusringissä valmentautui mm. viime vuoden estemestarit, joten tunsin tuskanhien valuvan selkääni pitkin jo ennen kuin valmennus ehti alkaakaan. Alkulämmittelyissä Leisku vei minua tietenkin kuin märkää rättiä eikä meno näyttänyt todellakaan siltä, että joskus kisareissuilta ollaan todistetusti palattu ruusuke kourassa. Oikeastaan alkuverkka näytti enemmänkin juuri Vermon takasuoralta revityn ex-ravurin ja 12-vuotiaan heppatytön alkeistunnilta. Jos Mikko oli järkyttynyt ratsastuksestani, ei hän ei ainakaan näyttänyt sitä ulospäin. Vähäeleisesti Mikko totesi Leiskun olevan sentyyppinen hevonen, että kun se kerran pääsee jyräämisen makuun, on sitä vaikea palauttaa takaisin kuulolle. Mikolla oli onneksi muutama ässä hihassa ja muiden jo aloitellessa kolmoissarjan hyppäämistä, me jäimme vielä Mikon valvovan silmän alle tekemään erilaisia jumppaharjoituksia, jotta allani puhiseva höyryveturi saataisii jotenkin oikeaan mielentilaan.
Lopulta mekin pääsimme kolmoissarjan äärelle. Mikko muistutti Leiskun laukan olevan niin suuri, että laukka-askel oli saatava lyhenemään jo ennen sarjan ensimmäistä osaa. Rytmitys oli tärkeä ja siin olimme kertakaikkiaan huonoja. Leisku kun olisi halunnut painaa baanaa pitkin ns. täpöä kohti estettä, kun taas minä Leiskun mielenä tylsänä ja nihkeänä muijana sahasin puolipidätteitä turhaan läpi. Ensimmäinen sarjan ylitys sisälsi kenguruloikan, keskimmäisen esteen tolpan kaatumisen sekä niskoittelevan pukkihyppelyn viimeisen esteen jälkeen. Ei siis varsinaisesti mikään priimasuoritus. Jouduimme jälleen kiemuraurien ja volttien äärelle rahoittumaan, kun Leisku oli niin kierroksilla, että pienikin pidäte sai sen keulimaan silmänvalkuaiset vilkkuen.
En edes muista, koska Leisku olisi käynyt yhtä kierroksilla. Tuntui kuin vikinäni selässä olisi kärpäsen surinaa Leiskun korvissa. Se otti kierroksia niin samassa valmennuksessa olevasta toisesta orista että kentän ohi kävelevistä hevosista. Kun sen tie osui edes puolittain jonkin esteen linjalle, jännittyi se entisestään ja yritti rynniä puolihuomaamattomasti estettä kohden. Vaikka en ole luovuttajatyyppiä, lopulta ainoa vaihtoehto oli antaa orin kasvattajan nousta sen selkään. Aikansa Mikkokin orin kanssa taisteli ennen kuin se jotenkuten hallittavissa oleva laukka alkoi löytyä. Mikko hyppyytti oria verkkaesteillä niin kauan, että ori oli vaahdon peitossa ja kykeni hyppäämään esteen ilman suurempaa kiihtymystilaa.
Pääsin lopuksi väsytetyn ja läpiratsastetun orin selkään, hyppäsimme kohtalaisen onnistuneesti kolmoissarjan ja siirryimme heti loppuverkkoihin. Valmennus ei todellakaan ollut urani tähtihetkiä ja korvat häpeästä punoittaen kuuntelin Mikon palautetta valmennuksesta. Lohdutukseksi Mikko kuitenkin sanoi Leiskun olleen tänään selvästi ylivirittinyt ja suositteli orille hieman raskaampaa liikuntaa viikko-ohjelmaan, aivojumppaa sekä juoksutusta ennen seuraavaa valmennusta.
25.07.2019 Hupsis
Treenasimme aivan normaalisti kentällä aamuauringon viileydessä. Hellejakso oli jämähtänyt Ratsuvuoren päälle ja ratsastus oli ajoitettava aamuun tai iltaan. Toki maneesissa pystyi päiväsaikaankin vähän paremmin treenaamaan, mutta kyllä sielläkin kuuma tuntui olevan. Leisku oli normaalin tapaansa menevällä tuulella eikä se olisi oikein malttanut keskittyä typeriin koulukiemuroihin. Se oli ollut kankea oikealta puoleltaan, joten jumppasin sitä kiemuraurilla ja yritin saada sitä notkistumaan.
Kentän portti raottui ja Pasin ratsastaja Joanna talutti mustan orin sisälle. Leiskuhan tästä aivan villiintyi, vaikka Pasinkin ori oli nähnyt noin miljardi kertaa lähietäisyydeltä. Orit nimittäin tarhasivat vierekkäin ja tallissakin asustelivat vastapäätä. Leisku sekosi askelissaan aivan täysin, kompuroi ensin polvilleen ja siitä suoraan kyljelleen kentän hiekan keskelle. En jäänyt alle, vaan nousin hämmentyneenä siesomaan, kun Leisku vielä makasi ketarat ojollaan maassa.
"Mitä hittoa", Joanna äimisteli kentän toisessa päässä.
"En todellakaan tiedä", vastasin yhtä hämmentyneenä. Leisku kompuroi ylös muina miehinä ja ravisteli pölyjä itsestään kuopien hieman maata kuin sanoakseen, että mä tässä vaan - krhm - piehtaroin, mitä te siinä toljotatte.
Kentän portti raottui ja Pasin ratsastaja Joanna talutti mustan orin sisälle. Leiskuhan tästä aivan villiintyi, vaikka Pasinkin ori oli nähnyt noin miljardi kertaa lähietäisyydeltä. Orit nimittäin tarhasivat vierekkäin ja tallissakin asustelivat vastapäätä. Leisku sekosi askelissaan aivan täysin, kompuroi ensin polvilleen ja siitä suoraan kyljelleen kentän hiekan keskelle. En jäänyt alle, vaan nousin hämmentyneenä siesomaan, kun Leisku vielä makasi ketarat ojollaan maassa.
"Mitä hittoa", Joanna äimisteli kentän toisessa päässä.
"En todellakaan tiedä", vastasin yhtä hämmentyneenä. Leisku kompuroi ylös muina miehinä ja ravisteli pölyjä itsestään kuopien hieman maata kuin sanoakseen, että mä tässä vaan - krhm - piehtaroin, mitä te siinä toljotatte.
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE
Hevosen kuvat © ransu.kuvat.fi
Hevosen kuvat © ransu.kuvat.fi
