Kettupolun Esteri
"Esteri"
s. 20.12.2018, Suomi (20v) suomenhevonen, tamma voikko, 157 cm VH19-018-0404 kasv. Kettupolku EVM / myyntivälittäjä Vappula om. Kaunispuro, VRL-08179 koulupainotteinen, Vaativa B |
♡ 20.12.2019 Palkittu Joulukuun kantakirjaustilaisuudessa palkinnolla KTK-III (62p.)
♡ 31.01.2024 palkittu Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkinnolla KRJ-I (102,5p.)
♡ 31.01.2024 palkittu Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkinnolla KRJ-I (102,5p.)
Kettupolun suomenhevoset ovat tuttu näky kouluaitojen sisäpuolella. Vai etkö muka koskaan ole kuullut Kettupolun Epelistä, I-palkinnon kermanvaaleasta kantakirjaorista, jonka tanssahtelua on päästy näkemään aina Vaativa B -tasolla asti? Epeli on ollut syystäkin suosittu ratsusuomenhevosten jalostuksessa, vaikka siitä kulkee monenlaista juttua. Toiset sanovat epeliläisten olevan kankeita ja pystyynkuolleita armeijan tankkereita, kun toiset taas vannovat niiden olevan hyväluontoisia ja nöyriä ratsuja. Itse en oikein osannut sanoa juuta enkä jaata, sillä henkilökohtaisesti en tuntenut yhtään epeliläistä. Myyntivälittäjä Elli Vappulasta kuitenkin mainosti, että tämä Epelin tammajälkeläinen nimeltä Kettupolun Esteri on pehmeä ja nöyrä kouluhevosen alku, joka liikkuu kouluhevoselle ominaisen pyöreästi ja omaa kolme puhdasta askellajia. Välittäjä ei kuitenkaan kieltänyt, etteikö toisinaan tammalla olisi hieman vaikeuksia käynnistää moottoreitaan. Jäisi siis minun päätettäväksi, kumpi ominaisuus minun mielestäni Esterissä vallitsi enemmän. Päätin ottaa riskin, sillä onhan epeliläiset nyt vaan ihan hiton hienoja hevosia, ei siitä pääse yli eikä ympäri.
Luonnekuvaus
Esteri on luonteeltaan melko kiltti. Paino sanalla melko. Esterillä nimittäin on roppakaupalla hurttia huumorintajua, jonka voi tulkita ajoittain jopa härnäämiseksi. Esteri ei aina jaksaisi ottaa kaikkea niin kovin vakavasti ja vaatii omalta ihmiseltään samaa. Ei elämän hei tarvii olla niin totista torvensoittoa! Tämä joskus jopa liiankin leppoisa elämänasenne kuuluu Esterin luonteeseen vahvasti ja jos siitä piirteestä ei pidä, niin ei pidä koko tammasta. Ja jos tästä tammasta ei pidä, ei sekään pidä sinusta ja elämä alkaa mennä hankalaksi...
Aamun tahmeaa kohmeloa piristää huomattavasti, kun Esteri on yön aikana räjäyttänyt koko karsinan sisällön pitkin seiniä ja lantakokkareita löytyy tarkemman tutkimuksen myötä korvakarvoistakin. Lisäksi muutama pökäle on eksynyt juoma-automaattiin ja heinät on verkosta huolimatta jälleen levitelty pitkin maailmaa. Esterin karsinan siivoamiseen menee vähintäänkin triplaten aikaa muiden siivojen asukkaiden karsinoihin verrattuna. Siinä herää mukavasti, kun jynssää sitä itseään liukuovesta irti ja aina vain lisää virtaa tulee siinä vaiheessa, kun huomaat Esterin jälleen tuhoamassa tarhakaverin uutta loimea uskomattoman keskittyneesti. Aina kun kääntää selkänsä, on Esteri jossain rikkomassa jotain. Jossakin vaiheessa siihen vain tottuu. Esterin bravuureihin kuuluu myös jokakeväiset reissut naapuriin. Ei se karkaile talvella eikä kovin usein kesälläkään ja syksyisin se pysyy visusti ruokinta-automaatin liepeillä keräämässä talvivarastoa vyötärölleen. Mutta kevät! Se on tällaisen rouvashevosen elämän parasta aikaa! Silloin normaalisti laiskanpulskeassa Esterissä on virtaa ja intoa vaikka muille jakaa ja sitähän se myös jakaa varsin onnistuneesti. Kun linnut alkavat laulaa puissa ja aurinko sulattaa lumesta lammikkoja, Esteri ottaa ja lähtee. Soronoo, tamma tuumaa pistäessään aidan vaikka millaisten volttien läpi matalaksi ja päästää karkureissullaan muutkin tarhakaverit vapauden makuun. Esteri itse suunnistaa sinne minne mieli kulloinkin halajaa. Esterin järjestämien matkojen kohteina on vuosien varrella ollut paitsi naapurien kasvimaat, myös kansallispuiston hevosilta kielletyt reitit sekä tietenkin yksi Esterin lempikohteista - kylän ainoa huoltoasema. Luulen jälkimmäisen olevan Esterille siksi niin mieluisa, että huoltoaseman kanta-asiakkaspapparaiset antavat kernaasti tammalle munkkirinkilän jos toisenkin.
Ratsuna Esteri on kuin onkin ihan oikea kouluhevonen. Tietysti se on koulutettu ja ratsastettu sen verran osaavien kaverien toimesta, ettei meidän tarvinnut tehdä paljoa, kun Esteri oli jo noussut kuin huomaamatta Vaativa B -tasolle. Se ei ole nopea hevonen, ei missään tilanteessa, mutta se ei tee siitä huonoa. Vaikka Esteri ei ole lännen eikä idän nopein, toteuttaa se kuitenkin ratsastajan pyynnöt omaan rauhalliseen tapaansa. Moitteen sanaa ei ole siinä kuinka Esteri kantaa itsensä, mutta sen takamoottorin soisi kyllä olevan hieman ärhäkämpi. Joinakin päivinä Esteri käynnistyy hitaasti kuin koko talven pihassa seissyt diesel-traktori, mutta toisina päivinä sen saa helpommin motivoitua liikkeelle. Monipuoliset ja mielenkiintoiset tehtävät ovat Esterille ehkä toimivin tapa saada ns. isot pyörät pyörimään. Parhaimmillaan Esteri esittelee hyvää ja ponnekasta laukkaa, joka on ehdottomasti sen vahvuus. Sen sijaan ravityöskentely on aina ollut se, missä homma meinaa latistua ja vaatii ratsastajalta töitä ylläpitää se tarpeeksi tahdikkaana.
Aamun tahmeaa kohmeloa piristää huomattavasti, kun Esteri on yön aikana räjäyttänyt koko karsinan sisällön pitkin seiniä ja lantakokkareita löytyy tarkemman tutkimuksen myötä korvakarvoistakin. Lisäksi muutama pökäle on eksynyt juoma-automaattiin ja heinät on verkosta huolimatta jälleen levitelty pitkin maailmaa. Esterin karsinan siivoamiseen menee vähintäänkin triplaten aikaa muiden siivojen asukkaiden karsinoihin verrattuna. Siinä herää mukavasti, kun jynssää sitä itseään liukuovesta irti ja aina vain lisää virtaa tulee siinä vaiheessa, kun huomaat Esterin jälleen tuhoamassa tarhakaverin uutta loimea uskomattoman keskittyneesti. Aina kun kääntää selkänsä, on Esteri jossain rikkomassa jotain. Jossakin vaiheessa siihen vain tottuu. Esterin bravuureihin kuuluu myös jokakeväiset reissut naapuriin. Ei se karkaile talvella eikä kovin usein kesälläkään ja syksyisin se pysyy visusti ruokinta-automaatin liepeillä keräämässä talvivarastoa vyötärölleen. Mutta kevät! Se on tällaisen rouvashevosen elämän parasta aikaa! Silloin normaalisti laiskanpulskeassa Esterissä on virtaa ja intoa vaikka muille jakaa ja sitähän se myös jakaa varsin onnistuneesti. Kun linnut alkavat laulaa puissa ja aurinko sulattaa lumesta lammikkoja, Esteri ottaa ja lähtee. Soronoo, tamma tuumaa pistäessään aidan vaikka millaisten volttien läpi matalaksi ja päästää karkureissullaan muutkin tarhakaverit vapauden makuun. Esteri itse suunnistaa sinne minne mieli kulloinkin halajaa. Esterin järjestämien matkojen kohteina on vuosien varrella ollut paitsi naapurien kasvimaat, myös kansallispuiston hevosilta kielletyt reitit sekä tietenkin yksi Esterin lempikohteista - kylän ainoa huoltoasema. Luulen jälkimmäisen olevan Esterille siksi niin mieluisa, että huoltoaseman kanta-asiakkaspapparaiset antavat kernaasti tammalle munkkirinkilän jos toisenkin.
Ratsuna Esteri on kuin onkin ihan oikea kouluhevonen. Tietysti se on koulutettu ja ratsastettu sen verran osaavien kaverien toimesta, ettei meidän tarvinnut tehdä paljoa, kun Esteri oli jo noussut kuin huomaamatta Vaativa B -tasolle. Se ei ole nopea hevonen, ei missään tilanteessa, mutta se ei tee siitä huonoa. Vaikka Esteri ei ole lännen eikä idän nopein, toteuttaa se kuitenkin ratsastajan pyynnöt omaan rauhalliseen tapaansa. Moitteen sanaa ei ole siinä kuinka Esteri kantaa itsensä, mutta sen takamoottorin soisi kyllä olevan hieman ärhäkämpi. Joinakin päivinä Esteri käynnistyy hitaasti kuin koko talven pihassa seissyt diesel-traktori, mutta toisina päivinä sen saa helpommin motivoitua liikkeelle. Monipuoliset ja mielenkiintoiset tehtävät ovat Esterille ehkä toimivin tapa saada ns. isot pyörät pyörimään. Parhaimmillaan Esteri esittelee hyvää ja ponnekasta laukkaa, joka on ehdottomasti sen vahvuus. Sen sijaan ravityöskentely on aina ollut se, missä homma meinaa latistua ja vaatii ratsastajalta töitä ylläpitää se tarpeeksi tahdikkaana.
Sukutaulu & jälkeläiset
isä Kettupolun Epeli vkk 160cm EVM |
|
emä Valon Viivi trt 153cm EVM |
|
SUKUSELVITYS
i. Voikko ja täysin merkitön Kettupolun Epeli oli kuin satuhevonen pitkien kermanvaaleiden jouhiensa ja kultaisen karvapeitteensä kanssa. 160-senttinen Epeli oli Kettupolun Suomenhevosten kasvattama ja omistama aina sen kuolemaan asti. Epelillä kilpaili kouluratsastajana Susa Koistinen, joka ratsasti Epeliä aina nuorten hevosten luokista sen eläkeikään asti eli 15 vuoden ajan. Epeli oli Susalle kuin oma hevonen, vaikka virallisesti ei koskaan Epeliä omistanutkaan. Epeli hyväksyttiin myös kantakirjaan II-palkinnolla ja palkinto korotettiin myöhemmin I-palkintoon. Epeli oli koulupuolella taitava, sillä oli erityisen laadukas ja näyttävä ravi. Vaativan B:n luokat sujuivat Epeliltä siististi ja ori nähtiinkin usein sijoittuneiden joukossa. Suomenhevosten koulumestariksi Epeli kruunattiin uransa aikana kolmesti ja hopea- ja pronssisijojakin orilta kyseisistä pippaloista löytyy useampi. Ymmärrettävästi Epeli oli erittäin suosittu jalostusori, mutta jonkin verran sen käyttöastetta laski orin suvun yleisyys sukutauluissa. Epeli periytti vahvasti hyviä liikkeitä, väritystään ja tasaista luonnetta. Epeli lopetettiin 22-vuotiaana henkitorven osittaisen halvauksen vuoksi.
ii. Ihan tavallisen näköinen, tusinarautias Elonen oli 161-senttinen, erittäin vahvarunkoinen ja lähes työhevostyyppinen ori. Rakenteeltaan Elonen oli kuitenkin tasapainoinen ja siltä löytyi isot ja näyttävät liikkeet. Elonen ei ulkonäöllisesti jäänyt monenkaan mieleen eikä se muutenkaan ollut kovin tunnettu isäori. Elosen omistaja Eerikki Blomdahl oli puolustusvoimien kapteeni ja entinen kenttäratsastaja, joka ikääntyessään siirtyi kouluratsastuksen pariin. Elosen Eerikki osti juuri sen laadukkaiden liikkeiden vuoksi ja nosti vuosien saatossa Elosen puskatasolta aina Helppo A -luokkiin asti. Eerikki kertoi Elosen olleen luonteeltaan periksiantamaton ja järkevä hevonen, joka eli ongelmitta Eerikin pienessä tallissa tammojen ja toisten orien kanssa. Elosta käytettiin melko vähän jalostuksessa, vaikka se oli kantakirjattu ja kilpailutuloksiakin siltä löytyi. Ori kuoli kahden ensimmäisen astutuskauden jälkeen suolenkiertymään ja vasta näiden ikäluokkien kasvettua, havaittiin, että Elosen varsoista löytyi useita erittäin laadukkaita orijälkeläisiä. ie. Voikko 157-senttinen tähtipäinen Ilon Sissi on suvultaan hyvin tunnettua ratsupuolella. Toki sen suvusta löytyy maineikkaita entisaikojen juoksijaoriita, mutta isä Särmä oli pitkälle ratsusukuinen. Särmä eli aikanaan Dahlvikin hevosopistolla, jossa se vaikutti ratsusuomenhevosten jalostukseen vahvasti. Emä Tosi-Ilo taas kulki isän kautta valtaori Tosi-Poikaan, joka oli aikansa tähtijuoksijoita. Itse Ilon Sissi oli kouluhevonen turvasta hännänpäähän ja sillä oli kaunis, ponteva askellus. Ilon Sissi kuitenkin loukkaantui melko nuorena, vain 8-vuotiaana ja kasvattajansa myi sen tutulleen Anna Haaskorvelle Kettupolun Suomenhevosiin jalostustammaksi. Ilon Sissi varsoikin useita varsoja eri oreista, joista varmasti menestynein on voikko ori Kettupelin Epeli, mutta myös tamma Kettupolun Ilona tunnetaan hyvinkin kouluratsastuspiireissä. Ilon Sissi lopetettiin jalkojen nivelrikon vuoksi 19-vuotiaana. |
e. Tummanrautias, takajalkojen puolisukilla varustettu Valon Viivi oli 153-senttinen suomenhevostamma, jonka kasvatti Oona Puisto. Valon Viivi oli Oonan pitkäaikaisen kilpahevosen Mäen Veenuksen toinen varsa ja se myytiin 4-vuotiaana Anna Haaskorvelle Kettupolkuun. Valon Viivillä valmentui ja kilpaili Helppo B -tasolla Anna Haaskorven vanhin tytär Amanda Haaskorpi, kunnes Amanda jatkoi uraansa puoliveristen kanssa vaativampiin luokkiin. Tuolloin Valon Viivi jäi kotitilalle siitostammaksi. Rauhallinen ja kiltti Valon Viivi oli erinomainen emätamma, joka hoisi varsansa (ja tammapihaton muutkin varsat) moitteetta. Vaikka Valon Viivi oli hyväluontoinen, oli siinä myös höpsömpikin puoli. Tamman saattoi nähdä ravailemassa häntä tötteröllä pitkin tarhaa, vaikka muut hevoset eivät korvaa lotkauttaneet koko toiminnalle. Valon Viivi oli myös erittäin ihmisläheinen ja tuttavallinen luonne. Tämän ansiosta myös Valon Viivin kaikki viisi varsaa olivat ihmistä kohtaan uteliaita. Valon Viivin varsoista menestyneimpiä Kettupolun Esterin lisäksi ovat olleet kantakirjaori Kettupolun Hans sekä kantakirjatamma Kettupolun Vilma. Valon Viivi lopetettii 24-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.
ei. Pikimustan Kulovalon neljä vitivalkoista sukkaa ja piirto loistivat hauskasti hämärässä. Kulovalo oli eittämättä erittäin komea ori ja se hyväksyttiinkin kantakirjaan II-palkinnolla. Kulovalo ei ollut kovin isokokoinen, vain 152-senttinen ja rakenteeltaan melko kompakti . Kulovalon kasvatti Timo Piironen ja se myytiin Kaltion Ratsastuskouluun, jossa se peruskoulutettiin ja ori osallistui kokeneempien tunneille. Ratsastuskoulun pitkäaikainen tuntilainen Hanna-Mari Tuomala alkoi ratsastaa oria tavoitteellisemmin ja ratsukko nähtiin ensin Ratsastuskoulujen Mestaruuksissa (1. sija esteratsastuksessa, 3. sija kouluratsastuksessa) ja sittemmin monipuolisesti niin 90-100cm luokissa kuin Helppo B -tasollakin. Lopulta Hanna-Mari Tuomala osti orin omakseen ja omistikin mustan orin aina sen kuolemaan asti. Harvinaisen sukunsa, hyvän rakenteen ja erinomaisten käyttöominaisuuksien johdosta Kulovalo oli suosittu jalostusori. Kulovalo menehtyi 17-vuotiaana tarhassa sattuneen onnettomuuden seuraksena. ee. Eläinlääkäri Oona Puisto osti Mäen Veenuksen tuttavaltaan, jossa Mäen Veenus oli asustellut 1-vuotiaasta asti aina 5-vuotiaaksi vailla mitään erityistä tehtävää. Laadukkaalle varsalle oli ollut suunnitelmia, mutta omistajan raskauksien myötä Mäen Veenus oli jäänyt oloneuvoksen asemaan. Koulupuolesta innostunut Oona Puisto piti Mäen Veenuksen rehellisestä työmyyrän asenteesta sekä reippaasta eteenpäinpyrkimyksestä ja osti tamman pikkurahalla itselleen. Vaaleanpunarautias Mäen Veenus oli kaunis silmällä, etenkin kun se sai lihasmassaa kerättyä. Askeleet tammalla olivat jonkin verran vaatimattomat, mutta herkkyys ja omalla moottorilla kulkeminen paikkasivat tilannetta hyvin. Oona Puisto ja Mäen Veenus kilpailivat pitkään Helppo A -tasolla, kunnes Oona halusi varsottaa tamman. Ensimmäinen tammavarsa jäi Oonalle itselleen ja toisen nainen myi. Kolmantena syntyi orivarsa, joka myöskin jäi Oonalle itselleen. Mäen Veenus kuoli 28-vuotiaana vanhuuteen. |
13.10.2019 sh o.
03.09.2020 sh t. 25.06.2021 sh t. |
KTK-II, KRJ-II
KV-III, SV-II, KTK-III KTK-II, SV-II, KV-III, PSB-III, KRJ-I |
Kilpailukalenteri
KRJ-sijoituksia 43, joista voittoja 7
03.06.2019 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa B - 2/50
11.06.2019 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa B - 5/50 13.06.2019 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa B - 1/50 19.06.2019 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa B - 3/50 14.01.2020 KRJ Team J&K - Vaativa B - 6/40 16.01.2020 KRJ Team J&K - Vaativa B - 3/40 17.01.2020 KRJ Team J&K - Vaativa B - 4/40 31.01.2020 KRJ Grimscott - Vaativa B - 5/30 01.02.2020 KRJ Grimscott - Vaativa B - 4/30 07.02.2020 KRJ Grimscott - Vaativa B - 1/30 17.03.2020 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa B - 2/46 22.03.2020 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa B - 6/46 01.04.2020 KRJ Mörkövaara - Vaativa B - 5/30 09.04.2020 KRJ Hornanhovi - Vaativa B - 2/30 12.04.2020 KRJ Mörkövaara - Vaativa B - 2/30 13.04.2020 KRJ Hornanhovi - Vaativa B - 1/30 14.04.2020 KRJ Mörkövaara - Vaativa B - 3/30 19.04.2020 KRJ Encore - Vaativa B - 5/30 28.04.2020 KRJ Mörkövaara - Vaativa B - 2/30 02.09.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 7/50 04.09.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 6/50 13.09.2020 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa B - 1/32 |
18.09.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 3/50
20.09.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 5/50 22.09.2020 KRJ Ketola - Vaativa B - 2/7 22.09.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 4/50 23.09.2020 KRJ Ketola - Vaativa B - 2/7 26.09.2020 KRJ Ketola - Vaativa B - 2/7 26.09.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 2/50 27.09.2020 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa B - 2/32 27.09.2020 KRJ Ketola - Vaativa B - 1/7 28.09.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 6/50 14.10.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 3/50 15.10.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 3/50 16.10.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 3/50 16.10.2020 KRJ Kilpailukeskus Chermia - Vaativa B - 1/24 17.10.2020 KRJ Kilpailukeskus Chermia - Vaativa B - 3/24 17.10.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 1/50 01.11.2020 KRJ Virtuaalitalli Chersey - Vaativa B - 2/38 03.11.2020 KRJ Virtuaalitalli Chersey - Vaativa B - 4/38 14.01.2021 KRJ Holmberg - Vaativa B - 3/30 04.02.2021 KRJ Kaihovaara - Vaativa B - 6/40 07.02.2021 KRJ Kaihovaara - Vaativa B - 2/40 |
31.05.2019 VSR Rotunäyttelyt - III-palk.
Päiväkirja & valmennukset
28.02.2021 Kouluvalmennus Syyn Kartanossa (valmentaja viixi VRL-13923)Viimeisenä tämänpäiväiseen valmennukseen saapui Sylvi tammansa Esterin kanssa. Voikkoa vaaleajouhista oli kävelytetty tallialueen ympäristössä jo jonkin aikaa, joten ravailu päästiin aloittamaan heti, kun Sylvi kiipesi satulaan. Uusi maneesi ei tuottanut Esterille ihmetyksiä sen ravaillessa vähän tahmaisen näköisenä uralla. Kulmat katsottiin ensimmäisellä kierroksella läpi, eikä maneesin päädyssä olleesta estevarastosta pilkistävät värikkäät puomitkaan hätkäyttäneet. Sylvi ratsasti hevosta ponnekkaasti, joskis tuloksetta, eteenpäin tehden isoja ympyröitä ja voltteja. Esteri näytti siltä, ettei sitä huvittanut tämän päivän valmennus yhtään, eikä se näin ollen vastannut Sylvin pohjeapuihin juuri mitenkään. Yksi reippaampi askel nähtiin siellä täällä, mutta muuten meno oli pientä töpsöttelyä. Ohjeistin Sylviä säilyttämään hevosen laiskottelusta huolimatta kunnollisen ohjastuntuman ja pitämään jalan melko hiljaa, hidasta hevosta kun ei kannattanut turruttaa pohkeella enempää varsinkaan, kun pohje ei tuntunut tehoavan. Päätimme, että ottaisimme alkuravien jälkeen muutaman noston laukkaa ja saimmekin niiden avulla Esteriin eloa, pian hevonen näytti jo huomattavasti enemmän vaativa B -tason ratsulta.
Raviin takaisin siirryttyämme jatkoimme avo- ja sulkutaivutusten parissa. Pitkän sivun alkuun tehtiin voltti, jonka jälkeen ratsastettiin sulkutaivutusta pitkän sivun keskelle asti, jossa suoristus ja voltti, minkä jälkeen sivu loppuun avotaivutuksessa. Tehtävä alki hyvin, voltti oli täsmällinen ja Esteri kivassa muodossa, liikkui jopa eteenpäin aika näppärästi. Sulkutaivutukseen oli helppo lähteä voltin kautta ja hevonen suoriutuikin tästä kunnialla. Avokin lähti sujumaan ihan hyvin, mutta lössähti loppua kohden mentäessä ja Esterin takajalat jäivät laahaamaan omiin maailmoihinsa. Neuvoin Sylviä pitämään ulkopohkeella hieman takaosaa vastaan, jottei takaosa pääsisi valumaan ulos, minkä vuoksi paino takajaloilta katosi edellisellä kierroksella. Uudella yrittämällä tehtävä sujui jo paremmin ja suuntaa vaihdettiin muutaman onnistuneen toiston jälkeen. Kun homma pelasi kummassakin kierroksessa, annettiin Esterin kävellä hetki vapain ohjin ennen laukkaamista. Hengähdystauon jälkeen Sylvi keräili ohjat ja pyysi Esterin napakkaan laukkaan. Laukka olikin nyt jo paremman näköistä kuin alussa ja selvästi voikon vahvin askellaji. Laukassa jatkettiin samaa taivutustehtävää, joka oli ravissa alkanut sujua hyvin. Toisella pitkällä sivulla tehtiin myös laukka-käynti-laukka -siirtymisiä, joiden avulla takaosaa saatiin yhä enemmän polkemaan alle. Taivutustehtävä ei tuottanut enää laukassakaan ongelmia, kun se oli kerran hoksattu ravissa. Sen sijaan siirtymiset jäivät vähän tökkiviksi ja Esteri olisi mieluusti siirtynyt vain ravin kautta takaisin laukalle, mitä se tarjosikin muutamaan otteeseen. Käyntiin oli kuitenkin päästävä ilman yhtäkään raviaskelta, joten sen kanssa tehtiin töitä tovi. Pian Sylvi sai oikeista nappuloista kiinni ja siirtymiset alkoivat sujua. Valmennuksen loppua kohden Esteri liikkui komeassa paketissa kantaen itsensä ylväänä. Takaosakin oli saatu hereille ja se teki töitä hienosti. Onnistuneiden suoritusten jälkeen ratsukko sai jäädä ravailemaan loppuraveja. |
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE
Hevosen kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Hevosen kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan