Kuollut 09.12.2021
Kaihon Lapinloitsu
|
"Loitsu"
s. 08.10.2018, Suomi (18v) suomenhevonen, tamma voikonkimo, 154 cm VH18-018-2019 kasv. Kaihovaara om. Myrskylä, VRL-08179 yleispainotteinen, Helppo A / 100cm |
♡ 20.04.2019 palkittu Huhtikuun kantakirjaustilaisuudessa palkinnolla KTK-III (66p.)
♡ 20.02.2021 palkittu Suomenhevosten laatuarvostelussa palkinnolla SLA-II (78p.)
♡ 31.08.2021 palkittu Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkinnolla KRJ-I (105p.)
♡ 30.11.2021 palkittu Esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkinnolla ERJ-I (80,5p.)
♡ 20.02.2021 palkittu Suomenhevosten laatuarvostelussa palkinnolla SLA-II (78p.)
♡ 31.08.2021 palkittu Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkinnolla KRJ-I (105p.)
♡ 30.11.2021 palkittu Esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkinnolla ERJ-I (80,5p.)
Kun Myrskylä ei ollut vielä kuin pilke silmäkulmassani, ostin Kaihovaarasta elämäni toisen suomenhevosen. Hieman epäluuloinen ja omituinen kimo tamma nimeltä Kaihon Lapinloitsu oli saanut mielenkiintoni heräämään jostain mystisestä syystä. Ehkä siinä oli ripaus sitä Lapin taikaa, josta itsekin olin päässyt nauttimaan lukuisilla Lapin vaelluksillani. Joka tapauksessa alkuun yhteinen sävel oli niin hukassa, että mietin jo pitäisikö luovuttaa ja myydä totinen tamma takaisin kasvattajalleen. Hiljalleen Loitsu kuitenkin lämpeni uudelle omistajalleen ja siitä lähtien se on roikkunut itsepäisesti mukana, vaikka asuintallit ja paikkakunnat ovat vaihtuneet elämän heitellessä sinne tänne. Loitsu oli tullut jäädäkseen.
Luonnekuvaus
Kaihon Lapinloitsu eli Loitsu on perusluonteeltaan pidättyväinen ja ensivaikutelmaltaan huumorintajuttoman oloinen kaveri. Loitsu kyräilee uusia ihmisiä tummien silmäripsiensä takaa totisena eikä mielellään tule luokse. Tuttujen kanssa se on avoimempi ja oikein tuttujen kanssa saattaa jopa hörähtää aamutallin lomassa spontaanisti. Mitenkään hyvin ihmisläheisestä tapauksesta ei kuitenkaan voida puhua, vaikka ei se ihmisiä vihaakaan. Loitsun mielestä se on itse parasta seuraa itselleen eikä kaipaa siihen muita hössöttämään ympärille.
Hoitotilanteissa Loitsu on jokseenkin jäykkä tapaus, josta on hyvin vaikea sanoa mitä mieltä se mistäkin on. Loitsuhan ei ole suurien eleiden nainen missään nimessä, vaan sen perusilme on kutakuinkin samanlainen neutraali jurotus päivästä riippumatta. Toisaalta joskus Loitsun imago saattaa hieman rakoilla, etenkin jos kyseessä on oikein ihana kumisualla toteutettu hierontahetki karvanlähtöaikaan tai laitumelle lasku kesän korvilla. Silloin Loitsusta voi varmuudella sanoa, että tamma on hyvin tyytyväinen sen hetkiseen tilanteeseen, mutta muuten jää vähän arvailuiden varaan tämän neidon mielenliikkeet. Loitsuhan ei ole ihmistä kohtaan mitenkään negatiivinen, mutta ei liiemmin positiivinenkaan. Se antaa tehdä kaikenlaiset hoitotoimenpiteet eikä se valita edes niiden epämieluisien aikana. Kun Loitsun kanssa työskentelee tarpeeksi kauan, alkaa havaita mikroilmeitä, joita tamman naamalla aaltoilee pitkin päivää. Pieni silmänvalkuaisten muljahdus saattaa tarkoittaa, että Loitsu on epävarma tai jännittynyt ja huolten nuoleminen sen sijaan sitä, että tamma on rentoutuneessa tilassa.
Ratsuna Loitsu ei ole se kaikkien eteenpäinliikkuvin tapaus. Loitsun kanssa täytyy aina varautua siihen, että tammaa tulee ratsastaa reippaasti ja päämäärätietoisesti eteenpäin, jotta siitä saa esiin sen koko potentiaalin. Loitsu tuntuu helposti ärsyttävän erilaiset asiat, kuten sateen ropina maneesin kattoon, kentällä samaan aikaan menevät muut ratsukot tai liian kova tuuli. Nimenomaan ärsyttämään, ei pelottamaan, sillä yleensä kovin neutraali-ilmeinen Loitsu ei jätä mitään arvailuiden varaan, kun se luimii ja mulkoilee itseään ärsyttävää asiaa. Tärkeintä on saada Loitsu keskittymään ratsastajaan eikä suorituksen ulkopuolisiin asioihin, sillä silloin siitä alkaa löytyä ihan kivaa liikettä. Loitsulla on kaunis ratsulaukka, mutta ravi saisi olla ponnekkaampi ja näyttävämpi. Parhaiten tahti ja irtonaisuus säilyy Loitsun liikkeessä, kun se on huolellisesti viritelty sopivaan reippaustilaan. Raippa ei ole treeneissä huono asia, sillä Loitsu reagoi melko hyvin raipalla muistuttamiseen, jolloin sen liikkeeseen tulee voimaa ja se keskittyy paremmin takaosalla työskentelyyn.
Ihan rehellisyyden nimissä Loitsu on estehevosena hyvin tuulella käyvä. Se osaa hypätä, sillä on ihan kohtalaisen hyvä esteäly ja se taitaa tykätäkin koko hommasta, mutta Loitsulla on tapana käydä esteradalla läpi kaikki tunteen kirjot. Sitä vähän ärsyttää, että esteillä kannustetaan eteenpäin, koska mielestään hän kyllä etenee ihan sopivaa laukkaa (vaikka kaikki näkevät kyllä, että tamman lauka ei mitenkään riitä okserin ylittämiseen puhtaasti). Silloin se saattaa alkaa kiemurrella tai heitellä protestipukkeja esteiden välissä. Toisinaan se taas imee hienosti esteelle, mutta se riippuu täysin planeettojen asennosta ja kuun kierrosta. Parhaimmillaan Loitsu suorittaa tasaisen varmasti 100cm ratoja ja on se ihan menestynytkin sillä saralla, mutta kyllä tamma on enemmän koulupuolelle kallellaan, jos vertailee voittojen määriä näiden kahden lajin kesken.
Hoitotilanteissa Loitsu on jokseenkin jäykkä tapaus, josta on hyvin vaikea sanoa mitä mieltä se mistäkin on. Loitsuhan ei ole suurien eleiden nainen missään nimessä, vaan sen perusilme on kutakuinkin samanlainen neutraali jurotus päivästä riippumatta. Toisaalta joskus Loitsun imago saattaa hieman rakoilla, etenkin jos kyseessä on oikein ihana kumisualla toteutettu hierontahetki karvanlähtöaikaan tai laitumelle lasku kesän korvilla. Silloin Loitsusta voi varmuudella sanoa, että tamma on hyvin tyytyväinen sen hetkiseen tilanteeseen, mutta muuten jää vähän arvailuiden varaan tämän neidon mielenliikkeet. Loitsuhan ei ole ihmistä kohtaan mitenkään negatiivinen, mutta ei liiemmin positiivinenkaan. Se antaa tehdä kaikenlaiset hoitotoimenpiteet eikä se valita edes niiden epämieluisien aikana. Kun Loitsun kanssa työskentelee tarpeeksi kauan, alkaa havaita mikroilmeitä, joita tamman naamalla aaltoilee pitkin päivää. Pieni silmänvalkuaisten muljahdus saattaa tarkoittaa, että Loitsu on epävarma tai jännittynyt ja huolten nuoleminen sen sijaan sitä, että tamma on rentoutuneessa tilassa.
Ratsuna Loitsu ei ole se kaikkien eteenpäinliikkuvin tapaus. Loitsun kanssa täytyy aina varautua siihen, että tammaa tulee ratsastaa reippaasti ja päämäärätietoisesti eteenpäin, jotta siitä saa esiin sen koko potentiaalin. Loitsu tuntuu helposti ärsyttävän erilaiset asiat, kuten sateen ropina maneesin kattoon, kentällä samaan aikaan menevät muut ratsukot tai liian kova tuuli. Nimenomaan ärsyttämään, ei pelottamaan, sillä yleensä kovin neutraali-ilmeinen Loitsu ei jätä mitään arvailuiden varaan, kun se luimii ja mulkoilee itseään ärsyttävää asiaa. Tärkeintä on saada Loitsu keskittymään ratsastajaan eikä suorituksen ulkopuolisiin asioihin, sillä silloin siitä alkaa löytyä ihan kivaa liikettä. Loitsulla on kaunis ratsulaukka, mutta ravi saisi olla ponnekkaampi ja näyttävämpi. Parhaiten tahti ja irtonaisuus säilyy Loitsun liikkeessä, kun se on huolellisesti viritelty sopivaan reippaustilaan. Raippa ei ole treeneissä huono asia, sillä Loitsu reagoi melko hyvin raipalla muistuttamiseen, jolloin sen liikkeeseen tulee voimaa ja se keskittyy paremmin takaosalla työskentelyyn.
Ihan rehellisyyden nimissä Loitsu on estehevosena hyvin tuulella käyvä. Se osaa hypätä, sillä on ihan kohtalaisen hyvä esteäly ja se taitaa tykätäkin koko hommasta, mutta Loitsulla on tapana käydä esteradalla läpi kaikki tunteen kirjot. Sitä vähän ärsyttää, että esteillä kannustetaan eteenpäin, koska mielestään hän kyllä etenee ihan sopivaa laukkaa (vaikka kaikki näkevät kyllä, että tamman lauka ei mitenkään riitä okserin ylittämiseen puhtaasti). Silloin se saattaa alkaa kiemurrella tai heitellä protestipukkeja esteiden välissä. Toisinaan se taas imee hienosti esteelle, mutta se riippuu täysin planeettojen asennosta ja kuun kierrosta. Parhaimmillaan Loitsu suorittaa tasaisen varmasti 100cm ratoja ja on se ihan menestynytkin sillä saralla, mutta kyllä tamma on enemmän koulupuolelle kallellaan, jos vertailee voittojen määriä näiden kahden lajin kesken.
Sukutaulu & jälkeläiset
|
|
|
30.01.2019 sph o.
10.11.2020 sh o. |
SV-I, KTK-III
SV-I |
Kilpailukalenteri
ERJ-sijoituksia 55, joista voittoja 8
|
03.11.2018 ERJ Half Moon - 100cm - 5/30
05.11.2018 ERJ Half Moon - 100cm - 2/30 09.11.2018 ERJ Arola - 100cm - 4/30 17.11.2018 ERJ Riemunkirjava - 100cm - 6/45 18.11.2018 ERJ Riemunkirjava - 100cm - 5/45 22.11.2018 ERJ Riemunkirjava - 100cm - 2/49 23.11.2018 ERJ Riemunkirjava - 100cm - 6/45 01.12.2018 ERJ Kototalli - 90cm - 2/30 02.12.2018 ERJ Rinvalli - 100cm - 5/50 05.12.2018 ERJ Kototalli - 90cm - 5/30 16.12.2018 ERJ Rinvalli - 100cm - 3/50 18.12.2018 ERJ Stall Fernweh - 90cm - 5/32 19.12.2018 ERJ Rinvalli - 100cm - 5/50 01.01.2019 ERJ Prime Sporthorses - 90cm - 2/29 01.01.2019 ERJ Lupsakan Suomenhevoset - 100cm - 3/30 01.01.2019 ERJ Ruskavaara - 100cm - 1/30 02.01.2019 ERJ Ruskavaara - 100cm - 5/30 03.01.2019 ERJ Ruskavaara - 100cm - 1/30 04.01.2019 ERJ Lupsakan Suomenhevoset - 100cm - 2/30 06.01.2019 ERJ Lupsakan Suomenhevoset - 100cm - 3/30 07.01.2019 ERJ Ruskavaara - 100cm - 5/30 10.01.2019 ERJ Ruskavaara - 100cm - 2/30 13.01.2019 ERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 90cm - 3/30 13.01.2019 ERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 100cm - 1/30 14.01.2019 ERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 90cm - 1/30 19.01.2019 ERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 100cm - 4/30 24.01.2019 ERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 100cm - 2/30 27.01.2019 ERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 90cm - 3/30 |
01.02.2019 ERJ Kuuran Suomenratsut - 90cm - 5/40
02.02.2019 ERJ Huvitus - 90cm - 4/30 02.02.2019 ERJ Hornanhovi - 90cm - 2/30 04.02.2019 ERJ Kuuran Suomenratsut - 90cm - 1/40 05.02.2019 ERJ Kuuran Suomenratsut - 90cm - 3/40 06.02.2019 ERJ Hornanhovi - 90cm - 3/30 07.02.2019 ERJ Huvitus - 90cm - 4/30 08.02.2019 ERJ Hornanhovi - 90cm - 4/30 08.02.2019 ERJ Ruskavaara - 100cm - 1/30 08.02.2019 ERJ Kuuran Suomenratsut - 90cm - 1/40 09.02.2019 ERJ Huvitus - 90cm - 4/30 09.02.2019 ERJ Huvitus - 90cm - 3/30 09.02.2019 ERJ Kuuran Suomenratsut - 90cm - 5/40 10.02.2019 ERJ Huvitus - 90cm - 2/30 12.02.2019 ERJ Hornanhovi - 90cm - 3/30 13.02.2019 ERJ Huvitus - 90cm - 3/30 15.02.2019 ERJ Huvitus - 90cm - 3/30 16.02.2019 ERJ Tiiron Ratsutalli - 100cm - 5/40 17.02.2019 ERJ Huvitus - 90cm - 4/30 19.02.2019 ERJ Hornanhovi - 90cm - 2/30 22.02.2019 ERJ Hornanhovi - 90cm - 3/30 25.02.2019 ERJ Hornanhovi - 90cm - 4/30 27.02.2019 ERJ Hornanhovi - 90cm - 5/30 01.03.2019 ERJ Hornanhovi - 90cm - 4/30 02.03.2019 ERJ Hornanhovi - 90cm - 1/30 13.03.2019 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 100cm - 5/40 16.03.2019 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 100cm - 5/40 |
KRJ-sijoituksia 54, joista voittoja 20
|
22.11.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 1/60
25.11.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 7/60 30.11.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 2/60 30.11.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 1/60 01.12.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 7/60 01.12.2018 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Helppo B - 2/40 02.12.2018 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Helppo B - 4/40 06.12.2018 KRJ Hiivurin Suomenhevoset- Helppo A - 6/40 07.12.2018 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Helppo A - 1/40 08.12.2018 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Helppo B - 4/40 09.12.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 4/60 10.12.2018 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Helppo B - 1/40 12.12.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 5/60 12.12.2018 KRJ Stall Fernweh - Helppo A - 3/40 16.12.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 3/60 16.12.2018 KRJ Katriinan Talli (tarinakilpailu) - Helppo A - 1/6 17.12.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 5/60 18.12.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 5/60 22.12.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 2/60 24.12.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 1/60 29.12.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 1/60 30.12.2018 KRJ Bellgrove - Helppo A - 5/60 20.01.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 1/30 21.01.2019 KRJ Tiiron Ratsutalli - Helppo B - 1/40 22.01.2019 KRJ Decnen Virtuaaliset - Helppo B - 1/30 22.01.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 1/30 24.01.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 1/30 |
28.01.2019 KRJ Hornanhovi - Helppo B - 5/30
02.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 1/40 03.02.2019 KRJ Silverlode - Helppo A - 1/40 05.02.2019 KRJ Silverlode - Helppo A - 2/40 05.02.2019 KRJ Haavelaakso - Helppo A - 5/30 08.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 1/40 08.02.2019 KRJ Silverlode - Helppo A - 1/40 09.02.2019 KRJ Haavelaakso - Helppo A - 1/30 10.02.2019 KRJ Silverlode - Helppo A - 3/40 11.02.2019 KRJ Silverlode - Helppo A - 3/40 13.02.2019 KRJ Haavelaakso - Helppo A - 5/30 15.02.2019 KRJ Haavelaakso - Helppo A - 3/30 16.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 3/40 18.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 3/40 19.02.2019 KRJ Silverlode - Helppo A - 2/40 20.02.2019 KRJ Silverlode - Helppo A - 5/40 20.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 1/40 20.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 2/40 22.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 5/40 23.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 1/40 23.02.2019 KRJ Silverlode - Helppo A - 6/40 24.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 4/40 24.02.2019 KRJ Haavelaakso - Helppo A - 1/30 26.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 2/40 27.02.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 5/40 01.03.2019 KRJ Kalman Suomenratsut - Helppo A - 4/40 02.03.2019 KRJ Silverlode - Helppo A - 3/40 |
Päiväkirja & valmennukset
02.11.2018 Missä Loitsu luuraa?
|
Äkkiseltään, kun katsoin tammojen tarhaan marraskuisena alkuiltana, en nähnyt Loitsua missään. Oli pakko hieraista silmälaseja paidanhelmalla ja katsoa uudestaan. Ei, kyllä vanhat silmäni näkivät oikein. Tarhassa ei pilkottanut valkoista karvapeitettä eikä sen puoleen tummanvihreää sadeloimeakaan, jonka muistaakseni olin aamulla sen selkään kiskonut. Ilta hämärsi jo ja mainailin, että pitikö sen kantturan ottaa juuri tänään ritolat, kun oli perjantai-ilta ja sisällä lämpimässä talossa odotti iso pussillinen irtokarkkeja, jotka olin varannut Cittarista leffaevääksi.
Lähdin tutkimaan tarhan aitaa, että mistä kohtaa se oli muka pettänyt ja mikseivät muut tammat olleet lähteneet myös karkureissulle mukaan. Lähemmäs päästyänyt huomasin, että aita oli täysin ehjä. Mitä helvettiä. Tihrustin tarkemmin tarhan portilla, ison mutalammikon keskellä parveilevaan laumaan ja päässäni alkoi raksuttamaan. Parahdin, kun tajusin, että siellähän se Loitsu seisoi lauman suojissa, väriään vaihtaneena. Tammasta ei todella ollut yhtäkään valkoista kohtaa näkyvissä, sillä se oli möyrinyt niin antaumuksella kuralammikossa. Sen maastonvihreä sadeloimikin oli kadonnut kauttaaltaan ruskean ravan peittoon. Vilkaisu Loitsun naamaan kertoi, ettei se olisi voinut olla tyytyväisempi mutakylpyynsä. Loitsu pääsi ensimmäisenä sisälle ja suoraan pesukarsinaan. Muutenkin sai olla alvariinsa huuhtelemassa hevosten jalkoja, niin yhden kokonaan kuralammikon uppeluksiin sukeltanut kimo tamma ei varsinaisesti nostanut mielialaani. Toisaalta, parempi tämä kuin pitkin kirkonkylää kirmaileva karannut suomenhevonen. |
|
16.12.2018 KRJ-tarinakilpailut Katriinan Tallilla (Helppo A)
Tehtävänanto: "Tarinoi perinteikkäästi kilpailupäivästä. Pyri sisällyttämään tarinaasi mahdollisimman monta joululaulun nimeä (nimiä saa taivuttaa). Arvostelussa huomioidaan tarinan eheys, laulujen määrä ja relevanttius tarinan kannalta sekä tekstin sulavuus."
Ehdin vallan pelästyä, että joulu on pilalla, jollei jouluna olisikaan lunta tänä vuonna. Aamulla lämpömittaria katsoessa mietin, että no onkos sitä tullut kesä, kun nurmikkokin vihersi kuin kesää vielä elettäisiin. Kello löi jo viisi, kun kurvasin tallipihasta Loitsu trailerissa keikkuen. Onneksi Katriinan tallilla oli valkean joulun tunnelmaa, kun saavuimme Loitsun kanssa koulukisoihin. "Onpas hanget korkeat nietokset", ihailin ja totesin tilusten näyttävän aivan Joulumaalta. Kauempana kettu juoksi yli järven ja lumilinnakin oli rakennettu tallin pihalle. Pakkanen oli niin pureva, että Loitsulle oli ilmestynyt muutamassa minuutissa kuuraparta, puhumattakaan omasta nenästäni, joka oli punainen kuin Petteri Punakuonolla. Kyllä valkea maisema vain kuuluu jouluun, siitä tuntee joulun. Pystyin lähes kuulemaan Joulun kellojen soivan ja ihan kuin kauempana olisi kilissyt, kilissyt kulkun--- apua! Olin unohtanut kulkuset kotiin, vaikka tarkoituksena oli ripustaa Kuiskeen suitsiin helisevät tiu'ut. Soitin äkkiä Akselille kotiin. "No nyt ne kulkuset jäi kotiin!" totesin pettyneenä puhelimeen. Unenpöpperöinen Akseli mumisi puhelimen päässä hämmentyneenä ja kysäisi, että anteeksi, mitkä kulkuset. "No kulkuset, kulkuset!! Mitkä muutkaan! Suoritus on nyt pilalla!" minä karjuin tuohtuneena puhelimeen. Tietenkin ne olivat jääneet Loitsun länkiin, kun treenasimme rekiretkellä joulukirkkoon ajamista varten. Akseli ei tietenkään lähtenyt tuomaan kulkusia 250 kilometrin päästä, joten saimme pärjätä ilman niitä.
Hiljaa leijaili maahan hiutaleet, kun ratsastin Loitsun verryttelyalueelle. Esityksemme taustamusiikiksi olin valinnut tietenkin nimikkokappaleeni, Sylvian joululaulun. En tullut etsimään valtaa enkä loistoa, mutta kouluradalla olisi voinut vähän reippahammin käydä askeleet, sillä Loitsu oli paikoin kuin laiska sika. Toisaalta, olemmehan porsaita äidin kaikki, joten mikä minä olen ratsuani arvostelemaan. Suorituksen jälkeen Loitsu näki varmaan jossain kinoksen takana tontun ja säikähti perinpohjaisesti. Tamman jalat tikittivät tallipihassa Nisse-polkan tahtiin, joka kuului kauempaa maneesin radiosta. Siinä oli sitten vilinää, melskettä ja helinää, helskettä hetken verran ennen kuin sain tamman rauhoittumaan. Kilpailuiden jälkeen oli vuorossa iltaohjelma. Saimme nauttia tanssivan lumiukon esityksestä, Tonttuparaatista ja Katriinan tallin yhteisestä hyvän joulun toivotuksesta. "On tämä kyllä juhla verraton", myhäilin ja lappasin lisää jouluruokaa lautaselleni, vaikka mahani oli ratketa. Yllättäen pukki ovella kolkutti ja lapset innostuivat laulamaan pukille Jouluyö, Juhlayön. Jokainen juhlaan osallistuja sai pienen paketin tallin puolesta Joulupukilta. Taisi pukkikin vähän punastua, kun joulupukki suukon sai Katriinalta! "Hei kaikki, tulkaa ulos katsomaan, joulupuu on vihdoin rakennettu! Ja nyt syttyy valot tuhannet", Katriina viittoi ovella. Taivaalla väreili revontulten leikki ja kaukana jossain tuikki pohjantähti, tähti tähdistä kirkkain. Katsoin kauas avaruuteen ja huokaisin tyytyväisenä. Vaikka joulu oli vielä monen päivän päässä, silti niin joululta tuntui. "Oi, mikä kuusipuu", henkäisin, kun valot syttyivät pihan kuuseen. Paikalliset partiolapset lauloivat Sydämeeni joulun teen kuusipuun edessä. "Hei, mummo, oiskohan sun aika jo mennä yöpuulle", Katriina sanoi lempeästi mummolleen, joka kävelykeppiin nojaillen katseli taivaan revontulia. "Kun ei millään malttaisi, saa joulu aikaan sen", mummo hymyili, mutta lähti köpöttelemään Katriina käsipuolessaan kohti lämmintä pirttiä. Ei haitannut, vaikka ratsastus ei tänään sujunutkaan kuin tanssi, taas kaikki kauniit muistot jäivät mieleen tästä päivästä kotona muisteltavaksi.
Tuomarin kommentti: "Vaikka tuomarointi oli tässä luokassa hirmuisen vaikeaa tasaväkisyyden vuoksi, voittajaratsukko ylsi erityisen sujuvaan kympin suoritukseen!"
Ehdin vallan pelästyä, että joulu on pilalla, jollei jouluna olisikaan lunta tänä vuonna. Aamulla lämpömittaria katsoessa mietin, että no onkos sitä tullut kesä, kun nurmikkokin vihersi kuin kesää vielä elettäisiin. Kello löi jo viisi, kun kurvasin tallipihasta Loitsu trailerissa keikkuen. Onneksi Katriinan tallilla oli valkean joulun tunnelmaa, kun saavuimme Loitsun kanssa koulukisoihin. "Onpas hanget korkeat nietokset", ihailin ja totesin tilusten näyttävän aivan Joulumaalta. Kauempana kettu juoksi yli järven ja lumilinnakin oli rakennettu tallin pihalle. Pakkanen oli niin pureva, että Loitsulle oli ilmestynyt muutamassa minuutissa kuuraparta, puhumattakaan omasta nenästäni, joka oli punainen kuin Petteri Punakuonolla. Kyllä valkea maisema vain kuuluu jouluun, siitä tuntee joulun. Pystyin lähes kuulemaan Joulun kellojen soivan ja ihan kuin kauempana olisi kilissyt, kilissyt kulkun--- apua! Olin unohtanut kulkuset kotiin, vaikka tarkoituksena oli ripustaa Kuiskeen suitsiin helisevät tiu'ut. Soitin äkkiä Akselille kotiin. "No nyt ne kulkuset jäi kotiin!" totesin pettyneenä puhelimeen. Unenpöpperöinen Akseli mumisi puhelimen päässä hämmentyneenä ja kysäisi, että anteeksi, mitkä kulkuset. "No kulkuset, kulkuset!! Mitkä muutkaan! Suoritus on nyt pilalla!" minä karjuin tuohtuneena puhelimeen. Tietenkin ne olivat jääneet Loitsun länkiin, kun treenasimme rekiretkellä joulukirkkoon ajamista varten. Akseli ei tietenkään lähtenyt tuomaan kulkusia 250 kilometrin päästä, joten saimme pärjätä ilman niitä.
Hiljaa leijaili maahan hiutaleet, kun ratsastin Loitsun verryttelyalueelle. Esityksemme taustamusiikiksi olin valinnut tietenkin nimikkokappaleeni, Sylvian joululaulun. En tullut etsimään valtaa enkä loistoa, mutta kouluradalla olisi voinut vähän reippahammin käydä askeleet, sillä Loitsu oli paikoin kuin laiska sika. Toisaalta, olemmehan porsaita äidin kaikki, joten mikä minä olen ratsuani arvostelemaan. Suorituksen jälkeen Loitsu näki varmaan jossain kinoksen takana tontun ja säikähti perinpohjaisesti. Tamman jalat tikittivät tallipihassa Nisse-polkan tahtiin, joka kuului kauempaa maneesin radiosta. Siinä oli sitten vilinää, melskettä ja helinää, helskettä hetken verran ennen kuin sain tamman rauhoittumaan. Kilpailuiden jälkeen oli vuorossa iltaohjelma. Saimme nauttia tanssivan lumiukon esityksestä, Tonttuparaatista ja Katriinan tallin yhteisestä hyvän joulun toivotuksesta. "On tämä kyllä juhla verraton", myhäilin ja lappasin lisää jouluruokaa lautaselleni, vaikka mahani oli ratketa. Yllättäen pukki ovella kolkutti ja lapset innostuivat laulamaan pukille Jouluyö, Juhlayön. Jokainen juhlaan osallistuja sai pienen paketin tallin puolesta Joulupukilta. Taisi pukkikin vähän punastua, kun joulupukki suukon sai Katriinalta! "Hei kaikki, tulkaa ulos katsomaan, joulupuu on vihdoin rakennettu! Ja nyt syttyy valot tuhannet", Katriina viittoi ovella. Taivaalla väreili revontulten leikki ja kaukana jossain tuikki pohjantähti, tähti tähdistä kirkkain. Katsoin kauas avaruuteen ja huokaisin tyytyväisenä. Vaikka joulu oli vielä monen päivän päässä, silti niin joululta tuntui. "Oi, mikä kuusipuu", henkäisin, kun valot syttyivät pihan kuuseen. Paikalliset partiolapset lauloivat Sydämeeni joulun teen kuusipuun edessä. "Hei, mummo, oiskohan sun aika jo mennä yöpuulle", Katriina sanoi lempeästi mummolleen, joka kävelykeppiin nojaillen katseli taivaan revontulia. "Kun ei millään malttaisi, saa joulu aikaan sen", mummo hymyili, mutta lähti köpöttelemään Katriina käsipuolessaan kohti lämmintä pirttiä. Ei haitannut, vaikka ratsastus ei tänään sujunutkaan kuin tanssi, taas kaikki kauniit muistot jäivät mieleen tästä päivästä kotona muisteltavaksi.
Tuomarin kommentti: "Vaikka tuomarointi oli tässä luokassa hirmuisen vaikeaa tasaväkisyyden vuoksi, voittajaratsukko ylsi erityisen sujuvaan kympin suoritukseen!"
22.12.2018 Katriinan Tallin joulumaasto
Osallistuimme Loitsun kanssa Katriinan tallin jouluiseen maastoon juuri joulun alla. Lastatessani Loitsua aamulla traileriin, homma olisi käynyt helpommin, jos lastaussilta ei olisi yön aikana jäätynyt kiinni! Lopulta saimme Jetan kanssa työllä ja tuskalla sulatettua lastaussillan lukot ja saimme Loitsun traileriin.
Parantumattomana jouluhöperönä olin ratkera liitoksistani nähdessäni tallin tunnelmallisen joulupihan. Lumikerros peitti tilukset ja jouluvalot tuikkivat lämpimästi joka ikkunalla ja kulmalla. Maastolenkin jälkeen minun olisi pakko päästä shoppailemaan käsityöläistuotteita. Ainakin tuollainen havukranssi oli aivan pakko saada koristamaan meidän tallin ovea! Hei ja onko tuo itse valmistettua mustikkaglögiä? Ja voi, miten kaunis pärekori, tuo on pakko ostaa äidille joululahjaksi sienikoriksi. Tiesin, että tänne joulupihaan palaisin uudestaan ja uudestaan nauttimaan joulun tunnelmasta.
Maastolenkin alkajaisiksi Loitsu tuntui ajattelevan, että pois alta kaikki risut ja männynkävyt! Edessä mateleva hevonen ärsytti matamia niin maan perkeleesti, että keinolla millä hyvänsä olisi pitänyt päästä letkan kärkeen. Kun siirryimme käynnistä reippaaseen raviin, hevoseni ei tällä kertaa ollutkaan kiinnostunut reippaasta etenemisestä, kuten kymmenen minuuttia sitten. Muutaman napakan keskustelutuokion jälkeen pääsimme siirtymään raviin pois tientukkeena olemisesta.
Rämpiessämme metsässä, joku kuiskasi nähneensä takuuvarmasti parrakkaan punanutun hipsuttelevan kiven taakse. Minä nyökyttelin kiivaasti mukana. Vaikka vuosia tuli tasaiseen tahtiin lisää, en lakannut koskaan uskomasta tonttuihin! Kun peltolaukkaamisen aika lähestyi, pohdin olikohan satulavyö varmasti tarpeeksi kireällä, koska satula tuntui hieman huteralta allani. Hervoton hankilaukkahurvittelu teki hevosestani oman elämänsä Triple Crown -voittajan. Hyvä, kun sain pärskivää ja korskuvaa kuumakallea edes pysähtymään pellon reunaan.
Maastolenkin jälkeen palasimme höyryävinä takaisin tallipihaan. Hevoseni oli hionnut kuin minä joulun jälkeen kuntosalilla eli toisinsanoen se oli litimärkä. Huolellisten jäähdyttelyjen jälkeen minun oli pakko kääriä se kuivatusloimeen ja jättää lämpimään karsinaan kuivumaan. Antisosiaalisena luonteena tunnettu Loitsu ei alkanut ollenkaan naapurikarsinan uteliaan hevostoverin tutustumisyrityksiin, vaan mutusti heiniään tympeän näköisenä karsinan nurkassa.
Tallin joulukahvilaan valui lenkin jälkeen tasaiseen tahtiin punaposkisia hevosenomistajia. Tarjolla oli herkkuja kuivakakusta tähtitorttuihin. Herkuttelin piparminttukaakaolla, joihin dippasin itsetehtyjä hevosenmuotoisia piparkakkuja. Touhukas retken vetäjä Katriina sai kaikki innostumaan yhteislauluhetkestä ja kaikki pääsivät toivomaan omaa suosikkijoululauluaan laulettavaksi. Minun ehdotukseni oli tietenkin ikisuosikkini Joulumaa. Olisin muuten ehdottanut Sylvian joululaulua, mutta epäilin, ettei kukaan olisi innostunut veisaamaan niin harrasta veisua.
Parantumattomana jouluhöperönä olin ratkera liitoksistani nähdessäni tallin tunnelmallisen joulupihan. Lumikerros peitti tilukset ja jouluvalot tuikkivat lämpimästi joka ikkunalla ja kulmalla. Maastolenkin jälkeen minun olisi pakko päästä shoppailemaan käsityöläistuotteita. Ainakin tuollainen havukranssi oli aivan pakko saada koristamaan meidän tallin ovea! Hei ja onko tuo itse valmistettua mustikkaglögiä? Ja voi, miten kaunis pärekori, tuo on pakko ostaa äidille joululahjaksi sienikoriksi. Tiesin, että tänne joulupihaan palaisin uudestaan ja uudestaan nauttimaan joulun tunnelmasta.
Maastolenkin alkajaisiksi Loitsu tuntui ajattelevan, että pois alta kaikki risut ja männynkävyt! Edessä mateleva hevonen ärsytti matamia niin maan perkeleesti, että keinolla millä hyvänsä olisi pitänyt päästä letkan kärkeen. Kun siirryimme käynnistä reippaaseen raviin, hevoseni ei tällä kertaa ollutkaan kiinnostunut reippaasta etenemisestä, kuten kymmenen minuuttia sitten. Muutaman napakan keskustelutuokion jälkeen pääsimme siirtymään raviin pois tientukkeena olemisesta.
Rämpiessämme metsässä, joku kuiskasi nähneensä takuuvarmasti parrakkaan punanutun hipsuttelevan kiven taakse. Minä nyökyttelin kiivaasti mukana. Vaikka vuosia tuli tasaiseen tahtiin lisää, en lakannut koskaan uskomasta tonttuihin! Kun peltolaukkaamisen aika lähestyi, pohdin olikohan satulavyö varmasti tarpeeksi kireällä, koska satula tuntui hieman huteralta allani. Hervoton hankilaukkahurvittelu teki hevosestani oman elämänsä Triple Crown -voittajan. Hyvä, kun sain pärskivää ja korskuvaa kuumakallea edes pysähtymään pellon reunaan.
Maastolenkin jälkeen palasimme höyryävinä takaisin tallipihaan. Hevoseni oli hionnut kuin minä joulun jälkeen kuntosalilla eli toisinsanoen se oli litimärkä. Huolellisten jäähdyttelyjen jälkeen minun oli pakko kääriä se kuivatusloimeen ja jättää lämpimään karsinaan kuivumaan. Antisosiaalisena luonteena tunnettu Loitsu ei alkanut ollenkaan naapurikarsinan uteliaan hevostoverin tutustumisyrityksiin, vaan mutusti heiniään tympeän näköisenä karsinan nurkassa.
Tallin joulukahvilaan valui lenkin jälkeen tasaiseen tahtiin punaposkisia hevosenomistajia. Tarjolla oli herkkuja kuivakakusta tähtitorttuihin. Herkuttelin piparminttukaakaolla, joihin dippasin itsetehtyjä hevosenmuotoisia piparkakkuja. Touhukas retken vetäjä Katriina sai kaikki innostumaan yhteislauluhetkestä ja kaikki pääsivät toivomaan omaa suosikkijoululauluaan laulettavaksi. Minun ehdotukseni oli tietenkin ikisuosikkini Joulumaa. Olisin muuten ehdottanut Sylvian joululaulua, mutta epäilin, ettei kukaan olisi innostunut veisaamaan niin harrasta veisua.
28.12.2018 Kouluvalmennus (valmentaja kasvattaja)
Olin päättänyt jakaa Kaihovaaran kasvattien valmennuspäivään osallistuvat kahteen eri porukkaan, jotta voisimme keskittyä yksilöllisemmin omistajien kertomiin hankaluuksiin. Ensimmäisenä maneesissa olivatkin Perho ja Seela sekä Sylvi ja Loitsu. Tammat olivat katselleet toisiaan uteliaina, mutta eivät juurikaan reagoineet toistensa läsnäoloon. Alkuverryttelyt sujuivatkin rauhallisesti molempien ratsukoiden osalta. Ohjelmassa oli aluksi asettelua ja taivuttelua sekä lisäyksiä.
Loitsu liikkui pääosin oikein nätisti, mutta tamma tuppasi jäämään vähän pohkeen taakse. Sylvi saikin toistamiseen olla käskemässä tammaa eteen, kun aina hyvän pätkän jälkeen tamma valui mielellään jälleen siihen samaan, tasaisen humputteluvauhtiin. Sylvi ja Loitsu treenasivatkin vähän väistöjä ja avotaivutusta toisen ratsukon tehdessään omaa tehtäväänsä. Ennen varsinaista tehtävänantoa annoin Sylville pitkän kouluraipan käteen, jota Loitsu vilkuilikin vähän epäluuloisesti. Sillä ratsastajan oli kuitenkin tarkoituksena koskettaa hellästi tamman takaosaa näyttääkseen sille merkkiä. Kimoon tulikin selkeästi vauhtia raipan ansiosta, mutta sitten seuraavana tehtävänä olikin saada se pysymään kuitenkin tasaisessa tahdissa.
Valmennuksen loppuun olin suunnitellut erilaisia puomi- ja kavallettitehtäviä, joiden avulla hevosia pystyttiin kokoamaan helpommin pienellä avustuksella. Molemmat tammat olivat sen verran tutustuneet jo esteisiin, että menivät ylitse mukisematta. Loitsu olisi innostunut mielellään vähän hyppäämäänkin, mutta tällä kertaa tarkoituksena oli kuitenkin ylittää puomit ja kavalletit ravissa. Sylvi ja Loitsu suoriutuivatkin tehtävistä oikein hyvin ja hevonen liikkui nätisti oikeinpäin. Parivaljakolla oli hyvä tahti ja Loitsu liikkui ratsastajineen lopulta oikein irtonaisesti.
Loitsu liikkui pääosin oikein nätisti, mutta tamma tuppasi jäämään vähän pohkeen taakse. Sylvi saikin toistamiseen olla käskemässä tammaa eteen, kun aina hyvän pätkän jälkeen tamma valui mielellään jälleen siihen samaan, tasaisen humputteluvauhtiin. Sylvi ja Loitsu treenasivatkin vähän väistöjä ja avotaivutusta toisen ratsukon tehdessään omaa tehtäväänsä. Ennen varsinaista tehtävänantoa annoin Sylville pitkän kouluraipan käteen, jota Loitsu vilkuilikin vähän epäluuloisesti. Sillä ratsastajan oli kuitenkin tarkoituksena koskettaa hellästi tamman takaosaa näyttääkseen sille merkkiä. Kimoon tulikin selkeästi vauhtia raipan ansiosta, mutta sitten seuraavana tehtävänä olikin saada se pysymään kuitenkin tasaisessa tahdissa.
Valmennuksen loppuun olin suunnitellut erilaisia puomi- ja kavallettitehtäviä, joiden avulla hevosia pystyttiin kokoamaan helpommin pienellä avustuksella. Molemmat tammat olivat sen verran tutustuneet jo esteisiin, että menivät ylitse mukisematta. Loitsu olisi innostunut mielellään vähän hyppäämäänkin, mutta tällä kertaa tarkoituksena oli kuitenkin ylittää puomit ja kavalletit ravissa. Sylvi ja Loitsu suoriutuivatkin tehtävistä oikein hyvin ja hevonen liikkui nätisti oikeinpäin. Parivaljakolla oli hyvä tahti ja Loitsu liikkui ratsastajineen lopulta oikein irtonaisesti.
