Haiku
|
"Haiku"
s. 11.07.2018, Suomi (15v) suomenhevonen, tamma punarautias, 161 cm VH19-018-0360 kasv. Taru Mikkonen, Mikkeli EVM om. Myrskylä, VRL-08179 yleispainotteinen, Vaativa B / 90 cm |
♡ 30.04.2019 palkittu Huhtikuun ylimääräisessä kantakirjaustilaisuudessa palkinnolla KTK-III (62p.)
♡ 20.11.2021 palkittu Suomenhevosten laatuarvostelussa palkinnolla SLA-II (82p.)
♡ 20.11.2021 palkittu Suomenhevosten laatuarvostelussa palkinnolla SLA-II (82p.)
Eräissä kilpailuissa Myrskylän traileri oli parkkeerattu mikkeliläisen kouluratsastajan Taru Mikkosen trailerin viereen. Tuli siinä sitten kilpailuiden lomassa vähän juteltua niitä näitä, ja kuten hevospiireissä tapana on, puhe kääntyi myytäviin hevosiin. Taru oli kuulemma aikeissa pienentää vähän hevosmäärää, kun aika ei tahtonut riittää kaikilla kilpailemiseen. Yksi myyntilistalle johkaantuneista hevosista oli koulumestari Raikuvan tytär Haiku. Taru rehellisesti sanoi sen olevan vähän ruma ja romuluinen, mutta liikettä sillä oli ja luonne etenkin korvasi puutteet. Kuulemma jos emäänsä tulisi, niin tästä tulisi kestävä siitostamma, joka oikeilla orivalinnoilla jättäisi varmasti aikamoista supervarsaa. Ihan heti en myyntipuheeseen tarttunut, mutta sen verran Haiku kuitenkin kummitteli mielessä, että pyysin Tarua lähettämään vähän videoita tammasta työn touhussa, jahka kotiin pääsisi. Taru oli puhunut totta, sillä tamma liikkui ponnekkaasti ja sitä oli selkeästi hyvin ratsastettu nuoresta pitäen. Tasapainoiset liikkeet ja nöyrän oloinen luonne vakuuttivat ja myönnyin, että voisi kai se tänne tulla muiden sekaan ja katsotaan mihin siitä oikein olisi.
Luonnekuvaus
Kouluhevoseksi Haiku meille ostettiin, mutta siitä kuoriutui myös etevä estemopo 90cm tasolle. Näin ollen Haiku lunasti juuri ne odotukset, joita minulla suomenhevoselle on. Pidän nimittäin suomenhevosen tärkeimpänä ominaisuutena monipuolisuutta ja sitä, että sen kanssa voi harrastaa vähän kaikkea. Toki meillä on niitä pelkkiä koulu- ja estehevosiakin, mutta niilläkin puksutellaan muita lajeja kotona tyytyväisinä ja varmaan jokainen Myrskylän hevonen on joskus kärryjäkin perässään vetänyt. Haikulta onnistuu kaikki, mitä siltä vain kehtaa pyytää. Ja kaiken lisäksi se vielä ilomielin ryhtyy jokaiseen sille tarjottuun hommaan ja yrittää tehdä sen miten parhaiten taitaa. Yhtäkään vastalausetta ei Haiku ole elämänsä aikana minulle esittänyt, mikä saattaa mennä jo vähän liiallisuuksiinkin. Onhan sitä hevosen hyvä olla nöyrä, mutta Haiku on aivan täysi lapanen. Ei se sano edes jälkikasvulleen mitään vastaan, minkä vuoksi sen varsat täytyy aina laittaa kunnon tapakasvatuskoulun läpi ennen kuin niitä kehtaa viedä Myrskylän ulkopuolelle.
Hoitotilanteissa ei ole paljoa sanottavaa Haikusta. Sen kuin haet sen tarhasta, sidot (tai ole sitomatta) hevosen mihin ikinä huvittaa ja harjaat sen päästä varpaisiin omaan tahtiisi. Haiku seisoo tasan tarkkaan siinä, mihin sen jätät ja lepuuttaa takajalkaansa rennonletkeästi. Vesipesut, varusteiden laittamiset, kengitys tai eläinlääkärin käynnit ovat Haikulle yhdenpäiväisiä. Sillä on niin kova luotto ihmisiin, ettei edes pieni kipu rokotuksen aikana järkytä sitä suuntaan tai toiseen. Jos Haikun pitäisi valita epämiellyttävin juttu, niin se olisi hampaiden raspaus, mutta siinäkin se vain varovaisesti laittaa korvat puoliksi luimuun ja katselee pettyneenä minua kulmiensa alta. Taluttaessa Haiku kävelee kohteliaasti ihmisen takana ja seuraa tarkkaavaisena koko ajan edellä kulkevan ihmisen vauhtia ja säätelee omaa askeltaan sen mukaan. Haiku on hyvin perso ruoalle ja sen jakamattoman huomion saa aina kiinnitettyä itseensä, jos taskuista löytyy muutama porkkanan pala. Haiku rakastaa niin paljon kaikkea ruoaksi kelpaavaa, että alkaa aina kuolata holtittomasti ja tökkiä hoitajaa turvallaan saadakseen nopeammin herkut kitusiinsa. Haikun löytää myös tarhasta aina heinäautomaatin välittömästä läheisyydestä. Joskus mietin ehtiikö Haiku kesälaitumellakaan nukkua ollenkaan, kun aina se löytyi jokaiseen vuorokauden aikaan nyhtämästä laidunruohoa mahaansa. Ruokailutottumustensa ja verkkaisuutensa vuoksi Haiku on kovin herkkä lihoamaan ja se tarvitsee säännöllistä liikutusta ja tarkkaa ruokavaliota pysyäkseen edes jotenkin solakkana.
Olisin voinut kuvitella Haikun olevan ehkä jopa laiska ratsu, mutta sitä se ei ole. Haiku kulkee hyvin reippaasti eteenpäin kuitenkaan koskaan kuumumatta. Haikun kaikki askellajit ovat matkaavoittavia ja hyvin eteneviä, minkä vuoksi sen askellajien tempoa on aina ollut helppo säädellä. Haikulla on hyvä lihaksisto silloin kun sitä treenataan oikein ja sen tasapaino on hyvä. Pitkänomaisen rungon vuoksi kokoavat askellajit eivät ole Haikulle niitä helpoimpia ja ne ovatkin kouluradalla Haikun heikoin lenkki. Takaosassa on voimaa, jonka vuoksi se on hyvä myös hyppäämään. Esteillä toki Haiku tarvitsee jonkin verran tukea ratsastajaltaan oikeiden ponnistuspaikkojen löytämisessä, sillä se helposti ajautuisi liian lähelle estettä. Selkeästi enemmän koulupuolen hevosena Haiku ei myöskään ymmärrä sitä tulenpalokiirettä, joka vallitsee etenkin uusintaradalla. Esteillä Haiku tarvitsee hieman enemmän eteenpäinratsastusta pysyäkseen hyvässä vireessä. Haiku on niin tasainen ja kiltti ratsu, että sen selkään voi päästää aloittelijan tai pienen lapsenkin. Haiku tekee juuri sen verran, kun ratsastaja osaa pyytää, joten kaikentasoiset ratsastajat yleensä tykkäävät tammalla ratsastaa. Hyvän mielen maastoratsuna Haiku on verraton, sillä sen kanssa on rentouttavaa vaellella pitkin Ratsuvuoren metsiä, uida kirkasvetisessä järvessä ja laukata kesäisellä niityllä ilman satulaa.
Hoitotilanteissa ei ole paljoa sanottavaa Haikusta. Sen kuin haet sen tarhasta, sidot (tai ole sitomatta) hevosen mihin ikinä huvittaa ja harjaat sen päästä varpaisiin omaan tahtiisi. Haiku seisoo tasan tarkkaan siinä, mihin sen jätät ja lepuuttaa takajalkaansa rennonletkeästi. Vesipesut, varusteiden laittamiset, kengitys tai eläinlääkärin käynnit ovat Haikulle yhdenpäiväisiä. Sillä on niin kova luotto ihmisiin, ettei edes pieni kipu rokotuksen aikana järkytä sitä suuntaan tai toiseen. Jos Haikun pitäisi valita epämiellyttävin juttu, niin se olisi hampaiden raspaus, mutta siinäkin se vain varovaisesti laittaa korvat puoliksi luimuun ja katselee pettyneenä minua kulmiensa alta. Taluttaessa Haiku kävelee kohteliaasti ihmisen takana ja seuraa tarkkaavaisena koko ajan edellä kulkevan ihmisen vauhtia ja säätelee omaa askeltaan sen mukaan. Haiku on hyvin perso ruoalle ja sen jakamattoman huomion saa aina kiinnitettyä itseensä, jos taskuista löytyy muutama porkkanan pala. Haiku rakastaa niin paljon kaikkea ruoaksi kelpaavaa, että alkaa aina kuolata holtittomasti ja tökkiä hoitajaa turvallaan saadakseen nopeammin herkut kitusiinsa. Haikun löytää myös tarhasta aina heinäautomaatin välittömästä läheisyydestä. Joskus mietin ehtiikö Haiku kesälaitumellakaan nukkua ollenkaan, kun aina se löytyi jokaiseen vuorokauden aikaan nyhtämästä laidunruohoa mahaansa. Ruokailutottumustensa ja verkkaisuutensa vuoksi Haiku on kovin herkkä lihoamaan ja se tarvitsee säännöllistä liikutusta ja tarkkaa ruokavaliota pysyäkseen edes jotenkin solakkana.
Olisin voinut kuvitella Haikun olevan ehkä jopa laiska ratsu, mutta sitä se ei ole. Haiku kulkee hyvin reippaasti eteenpäin kuitenkaan koskaan kuumumatta. Haikun kaikki askellajit ovat matkaavoittavia ja hyvin eteneviä, minkä vuoksi sen askellajien tempoa on aina ollut helppo säädellä. Haikulla on hyvä lihaksisto silloin kun sitä treenataan oikein ja sen tasapaino on hyvä. Pitkänomaisen rungon vuoksi kokoavat askellajit eivät ole Haikulle niitä helpoimpia ja ne ovatkin kouluradalla Haikun heikoin lenkki. Takaosassa on voimaa, jonka vuoksi se on hyvä myös hyppäämään. Esteillä toki Haiku tarvitsee jonkin verran tukea ratsastajaltaan oikeiden ponnistuspaikkojen löytämisessä, sillä se helposti ajautuisi liian lähelle estettä. Selkeästi enemmän koulupuolen hevosena Haiku ei myöskään ymmärrä sitä tulenpalokiirettä, joka vallitsee etenkin uusintaradalla. Esteillä Haiku tarvitsee hieman enemmän eteenpäinratsastusta pysyäkseen hyvässä vireessä. Haiku on niin tasainen ja kiltti ratsu, että sen selkään voi päästää aloittelijan tai pienen lapsenkin. Haiku tekee juuri sen verran, kun ratsastaja osaa pyytää, joten kaikentasoiset ratsastajat yleensä tykkäävät tammalla ratsastaa. Hyvän mielen maastoratsuna Haiku on verraton, sillä sen kanssa on rentouttavaa vaellella pitkin Ratsuvuoren metsiä, uida kirkasvetisessä järvessä ja laukata kesäisellä niityllä ilman satulaa.
Sukutaulu & jälkeläiset
|
isä Raikuva trt 165cm EVM |
|
|
emä Sinilaulu prt 156cm EVM |
|
SUKUSELVITYS
|
isä Raikuva tunnetaan sen taituruudesta kouluradoilla ratsastajansa Johanna Ruskoniemen taitavissa käsissä. Tummanrautiaan piirtopäisen Raikuvan omisti Dahlvikin hevosopisto, jossa Johanna työskenteli ratsastuksenopettajana. Suomenhevosjalostuksen kannalta Raikuva olikin yksi merkittävimpiä oreja 2000-luvulla, sillä sen erinomaisen kilpailumenestyksen ja harvinaisten sukulinjojen vuoksi se oli kiinnostava ori jalostuksellisesti. On totta, että isokokoisella 165-senttisellä Raikuvalla oli oriksi vähän turha pitkä selkä ja se oli aavistuksen romuluisen näköinen, mutta satulan alla se liikkui vakuuttavasti ja hyvin ylämäkeen. Orin paras askellaji oli ehdottomasti sen näyttävä ravi, josta se sai aina erinomaiset pisteet tuomaristolta. Raikuva hyväksyttiin kantakirjaan III-palkinnolla ja myöhemmin sen kantakirjaluokka nostettiin II-palkintoon kisa- ja jälkeläisnäyttöjen perusteella. Raikuva muistetaan orina, joka vangitsi katsojat vakuuttavalla olemuksellaan ja tanssahtelevalla liikehdinnällään. Johanna Ruskoniemi muistelee Raikuvan olleen rehellinen, vaikkakin hieman omapäinen ratsastettava, joka on opettanut monet Dahlvikin hevosopiston opiskelijat kouluratsastuksen maailmaan. Raikuva lopetettiin 23-vuotiaana takajalan kinnervamman vuoksi.
isänisä Rallaus oli alkujaan ravisukuinen hevonen, sillä sen isä Ralli-Meno on kaksinkertainen ravikuningas 80-luvulta ja emä useita päteviä ravureita jättänyt tamma Pamaus. Rallauksestakin toivottiin raviratojen tähteä, mutta orin uppiniskainen luonne ja hieman laiska ote kärryjen edessä ei vakuuttanut kasvattajaansa. Uuden kodin Rallaus löysi Dahlvikin hevosopistosta, jossa siitä oli tarkoitus kouluttaa tuntiratsu. Tummanruunikko 164-senttinen ori kuitenkin vakuutti satulan alla siinä määrin, ettei sitä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ruunattukaan. Lihaksiston kehittyessä Rallaus alkoi muistuttaa entistä enemmän ratsua kuin radalta repäistyä ravuria, joten Dahlvikissa haluttiin panostaa tähtipiirtopäisen orin tulevaisuuteen. Rallaus nousi hiljalleen aina Helppo A -tasolle asti, jossa se vuosien aikana sijoittui useasti eri ratsastajien kanssa. Kantakirjaan se hyväksyttiin R-suunnalle II-palkinnolla. Luonteeltaan Rallaus oli hyvin rauhallinen, ajoittain jopa laiska ori, jonka motivoimiseen tarvittiin napakkaa ja osaavaa ratsastamista. Parhaimmillaan ori kuitenkin kantoi itsensä kauniisti kouluradalla sekä liikkui hienosti ylämäkeen. Rallaus astui pääsääntöisesti Dahlvikin hevosopiston omia tammoja, mutta saatuaan nimeä koulukentillä, kiinnostuivat siitä myös muut tammanomistajat. Kovin suureksi ei Rallauksen tammamäärä kuitenkaan ehtinyt nousta, sillä se jouduttiin lopettamaan vain 15-vuotiaana vaikean ähkyn seurauksena. Isänemä Haituva on yksi Dahlvikin hevosopiston tärkeimmistä jalostustammoista, sillä se ehti jättää elämänsä aikana peräti 8 varsaa. Rautias, täysin merkitön Haituva oli hieman vaatimattoman näköinen, hyvin perinteinen suomenhevostamma, jonka pystyi kuvittelemaan niin metsäsavottaan kuin Karjalan kannaksellekin. Luonteeltaan Haituva oli melko itsenäinen hevonen, joka tykkäsi tehdä asioita oman päänsä mukaan. Tammamaisen temperamenttiseksikin joku ehti Haituvaa luonnehtia, kun se muljautteli silmänvalkuaisiaan aamutallin tekijälle ja tömäytti pontevansa etujalkaansa lattiaan vaatien aamupöperöitään. Emätammana Haituva oli erinomainen. Se tiinehtyi helposti, kantoi varsat ongelmitta ja hoivasi ne esimerkillisesti. Haituvan tunnisti isosta varsamahasta, joka ei juurikaan pienentynyt varsomisten välissäkään, sillä Haituva oli hanakka keräämään itseensä kiloja. Rakenteeltaan Haituva oli pitkärunkoinen ja raamikas tamma, jonka selkä olisi saanut olla vahvempi ja takaosa lihaksikkaampi. Haituvan elämä pyöri pitkälti jalostustammana, mutta se ehti kuitenkin nuorempana kilpailla kohtuullisella menestyksellä Helppo B -tasolla sekä esteratsastuksessa 80cm luokissa. Haituvan menestyneimpiä varsoja lienevät orit Raikuva ja Haihatus, joista molemmat tunnetaan jalostusoreina sekä kilparatsuina. Lisäksi Haituvan tammavarsa Hattara on voittanut Suomenhevosten kenttämestaruuden v. 2001. Haituva lopetettiin vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi 25-vuotiaana. |
emä Sinilaulu tuli kouluratsastaja Taru Mikkoselle tuttavan kautta. Sinilaulu oli vasta 3-vuotias, kun sen kasvattajan elämäntilanne muuttui ja tamma lähti myyntiin. Taru piti Sinilaulun sukua mielenkiintoisena ja itse tamma vaikutti hyväluontoiselta ja järkevältä suomenhevoselta. Lisäksi se oli rakenteeltaan kompakti ja sillä oli erinomaiset jalka-asennot. Sinilaulu muutti Tarun talliin ja siitä koulutettiin hiljalleen ratsu. Vaikka kouluratsastus oli Tarun juttu, nähtiin Sinilaulu myös pienemmissä esteluokissa, joihin kiltti ja yhteistyöhaluinen tamma sopi oikein passelisti. Punarautias 156-senttinen Sinilaulu hyväksyttiin kantakirjaan III-palkinnolla R-suunnalle sen ollessa 8-vuotias. Tämän myötä tamma siirtyi hiljalleen jalostuskäyttöön, mihin tarkoitukseen se alunperin olikin hankittu. Ensimmäinen tiineys oli koitua tamman kohtaloksi, sillä varsa jäi pahasti jumiin varsomisen aikana. Molemmat kuitenkin selvisivät eläinlääkärin saavuttua nopeasti paikalle. Myöhemmin tamma varsoi vielä viidesti ennen kuin se ei enää tiinehtynyt. Jälkeläisilleen Sinilaulu periytti hyvää, suomenhevoselle ominaista tasaista luonteenlaatua sekä hyvää ratsastettavuutta. Ei ihme, että Taru on kertonut Sinilaulun olleen yksi tärkeimmistä jalostushevosista naisen kasvatushistorian aikana.
Emänisä Tenori oli pienikokoinen ja pyöreärunkoinen suomenhevosori, jonka omisti Eero Gregovits, joka oli itsekin pieni ja jäntevä mies. Tenorin selkään Eero sopi kuin nakutettu ja parivaljakko nähtiinkin monipuolisesti kenttäratsastuksessa sekä este- ja kouluradoilla. Punarautias ja herasilmäinen Tenori oli maanläheinen ori, joka mukautui kisapaikan hälinään erinomaisesti ja näytti itsestään aina parhaat puolet tuomaristolle ja yleisölle. Tenori nautti erityisesti kenttäratsastuksen maasto-osuudesta, jossa se viipotti menemään korvat hörössä ja sieraimet suurina. Eero Gregovits piti oria suuressa arvossa ja astuttikin mielellään omia tammojaan orilla. Kovin suurta menestystä Tenori ei saanut näyttelykehässä, sillä se oli hieman etupainoinen ja raskas edestä. Tenori kuitenkin jätti sopivaan tammaan yhdistettynä oikein kivoja jälkeläisiä, vaikka kovin montaa varsaa se ei saanut. Tenori sai elää koko elämänsä orina, sillä se oli hyvätapainen ja tarhasi rauhallisesti muiden hevosten kanssa. Tenorin kohtaloksi koitui jäisellä tiellä sattunut onnettomuus, jossa se kompastui ja kaatui etupolviensa päälle. Toinen polvi pirstaloitui niin pahasti, ettei sitä voitu enää pelastaa leikkauksella. Tenori lopetettiin niille sijoilleen eikä Eero enää koskaan palannut kilpakentille, vaan keskittyi mieluummin valmentamiseen. Eero oli jo aiemmin pohtinut jättäytymistä kilpailemisesta vanhan olkapäävamman takia, mutta Tenorin poismeno oli viimeinen sinetti päätökselle. Emänemä Sinervä saapui Eero Gregovitsin tallille jo pari kertaa varsoneena, vähän vanhempana tammana. Vaaleanrautiasta Sinervää ei oltu koskaan koulutettu sen kummemmin. Ihmisen se kantoi selässään, mutta ei juuri muuta. Eeron mielestä terveen hevosen perusta on säännöllinen liikutus, koskien myös jalostushevosia, joten Sinervä pääsi uudessa kodissaan heti työn touhuun. Siitä kuoriutui kaunisliikkeinen hevonen, joka oli melko herkkä ratsastettava. Erityisesti pohkeelle Sinervä oli herkkä, minkä vuoksi se reagoi helposti reaktiivisesti apuihin. Herkän luonteensa vuoksi Sinervä hermostui vierailla kilpailupaikoilla, eikä se koskaan yltänyt kovin sujuviin suorituksiin, vaikka potentiaalia sillä oli kotona enemmänkin. Kaiken kaikkiaan jalostustamman rooli sopi sille huomattavasti paremmin, kun se sai viettää aikansa tutussa ja turvallisessa porukassa kotona. Varsoistaan Sinervä huolehti leijonaemon tapaan eikä kukaan saanut koskeakaan tuoreeseen jälkikasvuun, ainakaan pariin seuraavaan viikkoon. Sinervä pysyi terveenä ja hyväkuntoisena melko pitkään, joten se varsoi vielä 18-vuotiaana viimeisen kerran. Tämän jälkeen sitä ei enää varsotettu ja tamma sai elää laumassaan vielä viitisen vuotta. Tamman hampaat alkoivat huonontua ja se stressaantui helpommin tallin hälinästä, minkä vuoksi se laihtui ja sen yleiskunto romahti. Sinervälle oli tilattu jo lopetusaika, mutta se ehti nukahtaa ikiuneen karsinassaan päivä ennen sovittua aikaa. |
|
05.07.2019 sh t.
15.01.2020 sh o. 12.10.2020 sh t. |
SV-I, KTK-I
SV-I, EV-II SV-II, KTK-III |
Kilpailukalenteri
ERJ-sijoituksia 49, joista voittoja 5
|
05.05.2019 ERJ Ristikallio - 90cm - 4/30
14.05.2019 ERJ Ristikallio - 90cm - 3/30 15.05.2019 ERJ Ristikallio - 90cm - 3/30 15.05.2019 ERJ Ristikallio - 90cm - 2/30 16.05.2019 ERJ Ristikallio - 90cm - 2/30 18.05.2019 ERJ Ristikallio - 90cm - 2/30 01.06.2019 ERJ Mörkövaara - 90cm - 2/40 03.06.2019 ERJ Mörkövaara - 90cm - 4/40 04.06.2019 ERJ Mörkövaara - 90cm - 6/40 10.06.2019 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 90cm - 4/50 13.06.2019 ERJ Mörkövaara - 90cm - 4/40 14.06.2019 ERJ Mörkövaara - 90cm - 2/40 16.06.2019 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 80cm - 5/50 17.06.2019 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 90cm - 4/50 18.06.2019 ERJ Mörkövaara - 90cm - 4/40 19.06.2019 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 90cm - 7/50 20.06.2019 ERJ Mörkövaara - 90cm - 4/40 26.06.2019 ERJ Mörkövaara - 90cm - 3/40 27.06.2019 ERJ Mörkövaara - 90cm - 3/40 28.06.2019 ERJ Mörkövaara - 90cm - 3/40 14.07.2019 ERJ Mörkövaara - 90cm - 1/30 15.08.2019 ERJ Supernatural - 80cm - 7/51 16.08.2019 ERJ Supernatural - 80cm - 5/51 19.08.2019 ERJ Supernatural - 80cm - 2/51 10.09.2019 ERJ Rose Grove Stable - 90cm - 7/68 |
16.09.2019 ERJ Rose Grove Stable - 80cm - 3/77
11.11.2019 ERJ Riemunkirjava - 80cm - 5/58 13.11.2019 ERJ Riemunkirjava - 80cm - 6/59 25.11.2019 ERJ Riemunkirjava - 80cm - 6/59 25.11.2019 ERJ Riemunkirjava - 80cm - 1/58 26.11.2019 ERJ Riemunkirjava - 80cm - 7/58 31.12.2019 ERJ-Cup Harmony Sporthorses - 90cm - 1/121 06.01.2020 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 80cm - 7/49 29.01.2020 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 80cm - 2/49 03.02.2020 ERJ Mörkövaara - 90cm - 2/30 05.02.2020 ERJ Mörkövaara - 90cm - 3/30 09.02.2020 ERJ Mörkövaara - 90cm - 1/30 10.02.2020 ERJ Mörkövaara - 90cm - 5/30 12.03.2020 ERJ Kototalli - 80cm - 1/34 15.03.2020 ERJ Kototalli - 80cm - 2/34 16.03.2020 ERJ Kototalli - 80cm - 5/34 01.04.2020 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 90cm - 3/50 15.04.2020 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 90cm - 4/50 25.04.2020 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 90cm - 4/50 27.04.2020 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 90cm - 5/50 24.09.2020 ERJ Kilpailukeskus Lupin - 90cm - 7/50 25.09.2020 ERJ Kilpailukeskus Lupin - 90cm - 3/50 30.09.2020 ERJ Kilpailukeskus Lupin - 90cm - 3/50 03.10.2020 ERJ Kilpailukeskus Lupin - 90cm - 5/50 |
KRJ-sijoituksia 38, joista voittoja 4
|
04.06.2019 KRJ Mörkövaara - Helppo A - 6/40
06.06.2019 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa B - 4/50 09.06.2019 KRJ Mörkövaara - Helppo A - 6/40 14.06.2019 KRJ Mörkövaara - Helppo A - 5/40 15.06.2019 KRJ Mörkövaara - Helppo A - 5/40 16.06.2019 KRJ Mörkövaara - Helppo A - 1/40 20.06.2019 KRJ Mörkövaara - Helppo A - 6/40 26.06.2019 KRJ Mörkövaara - Helppo A - 3/40 28.06.2019 KRJ Mörkövaara - Helppo A - 2/40 29.06.2019 KRJ Mörkövaara - Helppo A - 3/50 13.01.2020 KRJ Team J&K - Vaativa B - 4/40 20.01.2020 KRJ Team J&K - Vaativa B - 6/40 30.01.2020 KRJ Team J&K - Vaativa B - 2/40 03.02.2020 KRJ Grimscott - Vaativa B - 5/30 04.02.2020 KRJ Grimscott - Vaativa B - 5/30 10.03.2020 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa B - 2/46 13.03.2020 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa B - 1/46 01.04.2020 KRJ Hornanhovi - Vaativa B - 1/30 07.04.2020 KRJ Hornanhovi - Vaativa B - 4/30 12.09.2020 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa B - 3/32 |
14.09.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 6/50
23.09.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 3/50 27.09.2020 KRJ Hiivurin Suomenhevoset - Vaativa B - 1/32 29.09.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 6/50 17.10.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 7/50 22.10.2020 KRJ Kilpailukeskus Lupin - Vaativa B - 5/50 04.11.2020 KRJ Kuuran Suomenratsut - Vaativa B - 2/40 06.11.2020 KRJ Virtuaalitalli Chersey - Vaativa B - 2/38 08.11.2020 KRJ Kuuran Suomenratsut - Vaativa B - 5/40 13.11.2020 KRJ Kilpakeskus Chermia - Vaativa B - 4/29 20.11.2020 KRJ Kilpakeskus Chermia - Vaativa B - 3/29 21.12.2020 KRJ Mangovia - Vaativa B - 1/26 01.01.2021 KRJ Kilpakeskus Chermia - Vaativa B - 1/30 04.01.2021 KRJ Kilpakeskus Chermia - Vaativa B - 2/30 06.01.2021 KRJ Holmberg - Vaativa B - 4/30 02.02.2021 KRJ Kaihovaara - Vaativa B - 2/40 10.02.2021 KRJ Kaihovaara - Vaativa B - 6/40 26.05.2021 KRJ Yemene - Vaativa B - 5/40 |
Päiväkirja & valmennukset
30.08.2020 AuringonkukkapeltoMyrskylään vievän hiekkatien varrella olevalle niitylle oli kylvetty auringonkukansiemeniä ja nyt vihdoin elokuun lempeässä ilta-auringossa ne hehkuivat täydessä loistossaan kuin sadussa. Haiku oli ehdottoman mieltynyt näihin meheviin auringonkukkiin ja se olikin muodostunut pienimuotoiseksi ongelmaksi. Yksi suosituimmista maastoreiteistä nimittäin kulki auringonkukkapellon ohi eikä Haiku olisi millään malttanut ohittaa peltoa ilman muutamaa maistuvaa makupalaa.
Olin lähtenyt tapani mukaan Haikun kanssa pienelle maastoretkelle illansuussa. Tamma askelsi kotipihasta reippaana ja pörheänä hiekkatielle. Kaviot kopisivat rytmisesti kuivan tien pintaa vasten ja ilta oli alkanut jo viiletä pienen usvan noustessa maanpinnasta. Haiku tuntui allani vireältä, olihan sillä ollut pari vapaapäivää edeltävästi. Kuitenkin sillä sekunnilla, kun mutkan takaa avautui Haikun himoitsema auringonkukkapelto, tyssäsi lupaava vauhti siihen. Tamma hipsi vaivihkaa sivuaskeleilla kohti pellonreunaa, kun minä taas yritin pitää sen pohkeen ja ohjan välissä parhaani mukaan. Muuten aina niin kiltti ja lapanen Haiku ei olisi millään antanut periksi tässä asiassa. Se tahtoi auringonkukan, hinnalla millä hyvänsä! Tamma jopa puri nivelkuolaimen hampaidensa väliin ja nyppäsi ohjia pidemmäksi, kurkottaen kaula pitkänä kohti haivaitsemaansa mehevää auringonkukkaa. Toisaalta, mikä minä olin viemään toisen pientä iloa pois. Annoin tamman napata pienen auringonkukan suupieleensä ja voi miten polleana Haiku palasi takaisin tielle ja alkoi marssia kohti maastopolkua auringonkukka huulessa iloisesti roikkuen. Vanha sananlasku tuntui pitävän paikkansa. Hullulla halvat huvit, idiootilla ilmaiset. |
|
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE
Hevosen kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Hevosen kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
